Tänään oli päivä, jonka olisi voinut hyvin jättää väliin. 

Aamu alkoi ankeasti, eli kello soitti aivan liian aikaisin. Tunnit olivat kulunuut ja aamu oli tullut väistämättä vastaan. Tapani mukaan torkuttelin "muutaman" kerran. Kävi taas kerran ns. perinteiset eli tuli torkutettua pari kertaa liikaa ja kiirehän siitä syntyi. Päivästä harvemmin tulee menestyksekäs, jos heti aamusta kaikki alkaa menemään päin peetä.

Osastolle päästyäni moikkasin haukotellen toisia hoitsuja ja suuntasin kaapilleni viemään kamojani. Heti alkuun tuli todettua, että puhelin jäi jonnekin matkan varrelle. Ei muuta kuin tsekkaa taukohuone ja takaisin alas pukuhuoneeseen. Ja eihän se luuri siellä ollut. Tässä vaiheessa päädyin siihen tulokseen, että luuri on autossa. AUTOSSA joka on pirun kaukana ja pihalla on kylmä ku perkele. Talsin autolle, otin niskasta kiinni kadonnutta lammasta ja palasin takaisin. Yksi vastoinkäyminen selätetty. Wuhuu. 

Tuli tauon aika. Meillä on kahvinkeitin ja taukohuone eri paikassa, eli ei siis mitään logiikkaa. Keitin kahvit osastolla ja hiippailin taukohuoneeseen. Otin rahkapullan ja hörpyn kahvia. Aaah. Kahvia, tauko, hetki omaa aikaa = täydellistä. Seuraavaksi käden koordinaatio oli näköjään hieman heikko ja kaadoin kahvin pitkin pöytäliinaa, tuolille ja siitä lattialle. Suusta lipsahti voi perseensuti tai muuta rakentavaa palautetta itselleni. Huokaus. Ei muuta, kuin siivoamaan kahvi sotkuja, samalla mielessä pärräten perkeleitä ja toteamaan, että olisi se kahvi ollut kiva juodakin, mutta EI. Huokaus taas kerran. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Päivällinen oli juuri päättynyt ja lähdin viemään astiakärryä keittiölle. Latosin astioita altaisiin. Seuraavaksi vuorossa keittiön metalliset astiat, joissa ruoka tulee osastolle. Kiposta kiinni ja tyhjennys biojätteeseen. PEEERKELE! Sosekeitto asettui biojäteastian sijasta erittäin hienosti työkengälleni ja sukalleni. Siinä vaiheessa en tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä. Ei siinä muuta, kuin TAAS siivoamaan. Työkengissäni on muutamia sellaisia kivoja pikku yksityiskohtia, jonne sosekeitto asettui mukavasti. Huokaus. Sukka ja kenkä putsattu. Taas huokaus, selän suoristus ja hymy naamalle ja homma jatkuu. Nyt on jo tapahtunut niin paljon kaikkea, että eiköhän loppu ilta suju mukavasti.

Iltatoimissa omalle kohdalleni sattui sopivasti sellainen yli sadan kilon keijukainen, jolla oli paskat housussa. Eipä siinä sitten mitään, Ohjaaminen vessaan, pesut, uusi vaippa, yövaatteet päälle ja likaiset vaatteet pyykkiin. Siinä hyvä plääni. Kiepsahdin 360 astetta ja katsahdin lattiaan.. paskaa.. PASKAA.. EEIIIH. Tajuan siinä samassa, että paska on mukavasti asettunut pitkin lattiaa eli.. aivoissa kilisee, kuin hedelmäpelissä.. DING DING DING JAAAA PÄÄVOITTO.. Onneksi olkoon, teillä on työkenkä paskassa.. OMFG.. HUOKAUS. Mielessä pärrään taas perkeleet. Ei muuta, kuin hakemaan kunnon myrkyt ja omin pikku kätösin puhdistamaan työkenkää. Deko saa myöhemmin suorittaa syväpuhdistuksen, mutta nyt on pakko kiitää, koska kello juoksee ja kiire painaa. Kyllä se tästä.. Juu ihan varmasti.

Hain huoneista pois iltapala tarjottimia ja ajattelin siinä sitten yhdistää parit tarjottimet. Ja hupsistakeikkaa perkele. Jogurtti, josta oli pikkulusikan verran maistettu, keikahti kauniisti keinahtaen lattialle. Ja niin lattialle muodostui oikein mieltä lämmittävä kaunis sekä varsin taiteellisen näköinen jogurttilätäkkö. Nyt mielessäni huusin jo perkeleitä, mutta ei auta, pakko taas siivota.. nämäkin sotkut. Tämän jälkeen ajattelin, että päivän epäonnistumislista saa kyllä luvan olla tässä.

Lähdin taas viemään astioita keittiölle ja työkaveri siinä kuittaili, että hän laittoi mua varten kannuun jääneet nesteet, jotka voin sitten keittiöllä tyhjentää tai näppärästi kaataa vaikka matkalla. Tjaahas, tämä kiva. Sipsuttelin lastin kanssa varovarovasti, ettei kaadu kallis lasti. JA niin taidokkaasti tämä lasti laskeutui keittiöön, kellon näyttäessä noin 19:50 ja kaikki kyydissä olleet matkustajat ovat hengissä ja hätä pelastusliivejä ei tarvittu. HUH. Kiitos ja aamen.

Sellainen päivä tänään. Eli en henkilökohtaisesti suosittele kenellekään (näköjään) torkuttamista ja siitä mahdollisesti seuraavaa katastrofaalista päivää. Tämä selvä, eli toisinsanoen seuraavalla kerralla sama meno jatkuu. Kai sitä vois ihan villiks heittäytyä ja koittaa minimoida torkuttelun määrän = EI TUU ONNISTUU!! Tässä tämän päivän parhaat palat. Tää kiittää ja kuittaa. Se on moro.