Mitä tehdä, jos ei kestä itseään? Olen todellakin TAAS KERRAN pettynyt itseeni.. No koska en olisi.. Joo.. 

Miehellä on mennyt bisnes rintamalla mukavasti. On saavuttanut suuria asioita ja mennyt päättäväisesti kohti omia tavoitteita ja päämääräänsä. Tänään hän sitten ilokoi, kuinka mukavasti asiat etenee töissä jne. On suunnitteleilla kaikkea suurta. Olisi myös tulossa tapahtumaa, johon voisi puolisotkin osallistua.. Eli siis minä. En kai halua lähteä mihinkään.. Mokaisin kuitenkin ja mä sekä mies hävettäis silmät päästä. Jee, mahtavaa. Helvetti. Niin ja mitä mies sai multa vastaukseksi? Vaahtosin bisnes asioista ja kaikesta, että pelaa nyt korttinsa oikein jne. Sanoin vielä, että miehen viestit illan aikana ovat olleet hieman provosoivia, eli saatan jostain ärsyyntyä. Yleensä, kun jotain suurta alkaa tapahtumaan miehen elämässä, alkaa tapahtumaan myös erinäisiä muita asioita. Ja ne erinäiset asiat stressaa. Siksi kai vaahtoan. Ja kaiken lisäksi enhän mä tiedä vittuakaan bisneksen pyörittämisestä. Parempi olisi olla vaan hiljaa.

Kysymys kuuluu taas kerran miksi? Miksi mä vaahtoan ja puhun ikävään sävyyn? Miksi piti taas raivota hullun kiilto silmissä. Nyt harmittaa ja vituttaa. Mä vaan pelkään muutoksia ja niitä suuria asioita. Ne voi tuoda uusia ongelmia. Entisetkin ongelmat painaa päälle. Uskoisin, että erinäiset asiat vaivaavat mua ja käyttäydyn siksi kusipäisesti. Voisiko kusipäisyydestä sakottaa? Mun tapauksessa vastaus on ehdoton KYLLÄ. Mahtais sakkoja ropista ovista ja ikkunoista. Sakkojen lähettäjä rikastuisi näillä sakkomäärillä. Ikävintä tässä on se, että mulla on niin hyvä ja rakastava mies, kuitenkin kaikesta huolimatta. Ja mä kohtelen toista näin huonosti.

En tiedä onko mulla hormonit sekaisin vai pää lopullisesti pimahtanut. Et mikä helvetin kusipää musta on tullut. Vielä sekin, että tiedostan puhuessani sen, että puhun rumasti ja pakko vaan jatkaa ja harmitella heti perään omassa mielessä. Kai mä olen kaikesta aiemmin tapahtuneesta paskasta vaan niin helvetin väsynyt, sekaisin ja hukassa. Oon syvissä vesissä, kuka heittäisi pelastusliivit? Ratkaisu lienee omassa käytökessäni. Kuten taisin aiemmin jo yhdessä postauksessa mainita, (kai) niin ahdistuneena ja tietyssä tilassa ajan toista vain pois luotani. Tällä kusipäisyydellä voin pian vaikka onnistuakin.. Huoh.. Onko missään mitään järkeä? Tällainen äkäpussi joutaisi saada kenkää koko parisuhteesta. Mua ahdistaa ja harmittaa olla mä. 

Olen myös totaalisen väsynyt tuohon työhöni, joka onneksi kohta päättyy. Se on vaan henkisesti niin raskasta. Kai sekin vaikuttaa mielentilaan. Itse en enää juo alkoholia, mutta nyt tai lähiaikoina tekisi mieli vetää kännit.. Mutta ei.. En halua pilata hyvää absolutisti statustani. Argh. Kuinka vaikeeta kaikki voikaan taas olla.. 

Täytyisi taas alkaa kiinnittää huomioita positiivisiin asoihin enemmän. Lopettaa synkistely. Alkaa joogata ja meditoimaan. Tehdä mieltä rauhoittavia harjoituksia ja tasapainottaa itsensä. Kun työt loppuvat, koitan alkaa #kohtiparempaaelämää , mitä se sitten tarkoittaakaan.