Olen jo aiemminkin kirjoittanut näistä parisuhde ongelmista, jotka piinaavat joka päivä mieltäni. Jos asiat ovat huonolla tolalla, alkaa mielialakin laskea. Nyt mennään komeasti pohjamudissa ryveten. Koitan edelleen häätää miestä luotani pois kaikin keinoin. Kun ne kuuluisat suojamuurit nousee, niin koitan karkottaa ihmiset luotani. Toisaalta haluaisin, että joku olisi lähellä, mutta toisaalta haluaisin olla jossain hevonperseessä ihan yksin. Yksin on vaan helpompi olla. Saa ajatella ja ei tarvitse tapella kenenkään kanssa. Toki joskus oman itsensä kohtaaminenkin on raskasta. Voin jumittua katselemaan itseäni peilistä pitkiksi ajoiksi. Tuijotan peiliin ja näen surulliset kasvoni, alaspäin kääntyneet suupieleni ja negatiivisen energian, joka musta huokuu. Vihaan itseäni.. En ole oma itseni, olen hukassa omassa mielessäni, omassa sekavassa päässäni. En tiedä saanko asioitani kuntoon. Se kyseinen suhde ongelma vei musta kaikki voimat ja aloin vajoamaan hiljaa pimeyteen. Sieltä pimeydestä ei nousta niin vain. Aloitekyky on pyöreä nolla. En meinaa saada mitään aikaseksi. En meinaa jaksaa keittää edes kuppia kahvia. Nyt huomaan, kuinka väsynyt olen.. Koitin töissä vain selviytyä päivästä toiseen. Onneksi työt nyt loppuivat ja saan hetken levätä. Väsymys ja masennus saa velloa rauhassa. Koitan olla kärsivällinen, kyllä se tästä ohi menee.. Vai meneekö? 

Tänään pihalla on ollut niin kaunis keli, että se on nostanut huulilleni välillä hymyn. Aurinko ja lämpö, sitä mä tarvitsen. Kunpa olisi jo + 30 astetta ja aurinko vain paistaisi ja paistaisi. * Huokaus * Odotan kesää. Toivottavasti kesä olisi huippu kuuma ja sateista ei olisi tietoakaan, se olisi ihanne kesä. Kunpa saisin sellaisen kesän. Istun nyt omalla pienellä takapihallani lippis ja aurinkolasit päässä. Aurinko lämmittää, mutta tuuli on kylmä. Päälläni on lämmin karva-pörrö huppari. Näytän eskimolta, mutta pakko pitää lämmintä hupparia päällä, koska olen ollut hieman kipeä. Lämpöä ja kurkkukipua. Varmasti kaikki tämä stressi purkaantuu ja tulen kipeäksi, kuten aina. 

Kaipaan ulkomaille. Tekisi mieli varata reissu ja hypätä koneeseen. Lentää jonnekin aurinkorannalle pariksi viikoksi. Katsella merta ja huojuvia palmuja. Aurinko ja lämmin tuuli parantaisivat oloani varmasti. Kukaan ei kyllä nyt voi lähtee kanssani reissuun. Yksi kaveri lähtee omille reissuilleen ja toiset taitavat olla töissä tai perse aukisia. Ei sen puoleen, että itsekään mikään rikas olisin, mutta kai sitä aina pienelle aurinkolomalle olisi varaa. Olen väsynyt, voisin nukkua noin 18 tuntia vuorokaudesta ja sinnitellä muun ajan hereillä. Koitan pysyä hereillä, mutta mieleni tekee vain nukkumaan. Ehkä otan tänään päiväunet tai sitten makoilen vain sohvalla puolitiedottomassa tilassa yrittäen lukea tai katsoa televisiota. Jeah, normi päivä. Mutta ei kai mulla nyt muuta kirjoitettavaa ole. Koitan jossain vaiheessa kirjoitella muistakin asioista mitä mielessäni liikkuu. Ihan sellaisia arkisia normi juttuja. Luultavasti seuraava postaus käsittelee aihetta hoitajaan kohdistava väkivalta.