Lueskelin uutisen aamuvirkuista ja iltavirkuista. Se oli mielenkiintoinen teksti. Itsehän olen ilta- ja yövirkku. Vihaan niin paljon aamuja, ettei kukaan voi sitä edes käsittää. Kaikki mitä tapahtuu ennen kello kahta päivällä, voidaan todellakin yhdistää kidutukseen. Aamuherääminen on tuskaa, joten koitan kaikin tavoin minimoida ne.

Teen keikkatöitä, koska en vain halua vakituista työtä. Tietyt kaavat ja rutiinit ahdistaa. Suurin miinus on harvoin olevat lomat. On kesälomaa ja talvilomaa, mutta niiden välillä on kuitenkin turhan pitkiä työpätkiä. Vakituisessa työssä on monesti myös se, että tehdään paljon niitä aamuvuoroja ja siihenhän mun on vaikea taipua. Jos olen töissä niin pyrin tekemään vain iltavuoroja. Aamuvuoroon jos joudun, niin alan virkoamaan vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Näihin aikoihin on lounas ja sen kun syö alkaa taas väsyttää uudelleen. Kroppa itkee verta ja koittaa selvitä vuorosta hengissä. Iltavuoroissa olen tehokkaampi, kun olen virkeä ja hyväntuulinen, työtkin sujuu huomattavasti paremmin. Keikkatöissä pystyn melko hyvin säätelemään mitä vuoroja haluan tehdä. Kerron aina työnantajalle, etten mielelläni tee aamuvuoroja. Monissa työyhteisöissä ihmiset tykkäävät tehdä aamuvuoroja ja heitä ei ollenkaan haittaa vaikka teen pelkkää iltavuoroa. On sitten niitäkin paikkoja missä työyhteisö nostaa meteliä, mutta tämä on lähinnä esimiehen ongelma, koska hän on tietoinen mitä vuoroja teen, jos heille tulen töihin. Myös terveydellisistä syistä iltavuorot sopivat paremmin. Vaikka iltavuoroa ennen en juuri kerkiä tekemään muuta kuin nukkumaan ja juomaan pikaisesti "aamukahvit", on tämä rytmi mulle varsin bueno. Kun tulen töistä kotiin kerkiän tekemään vielä vaikka ja mitä, kun ei ole heti kiire nukkumaan, kun seuraavana päivänä on luonnollisesti iltavuoro tai vapaa. Yleisesti ottaen mulla ei ole paljoa elämää, silloin kun olen töissä. Vapaa päivinä teen sitten kaiken mitä suunnitelmissa on, sen kello kahden jälkeen.

Miten siis minimoin ja järjestän elämäni niin, että pystyn toteuttamaan itselleni luontaista rytmiä. Työasiat kerroinkin jo. Tällä hetkellähän en ole edes töissä, mutta tulipahan käytyä sekin asia läpi. Asiat järjestän yleensä niin, että kaikki mitä teen tai mihin menen tapahtuu vasta kello kahden jälkeen päivällä. Esimerkiksi kampaajalla käynti, hammaslääkärillä käynti, ystävien näkemiset ym. Sillon voi olla toivoa, että aivoni rekisteröivät tietoa edes jonkinverran. Kaupassa käyn yleensä vasta kello 19-22 välisenä aikana. Onneksi kaupat on myöhään auki. Ennen iltaseitsemää ei kaupassa käynnit paljoa napostele. Nykyään myös salit alkavat olemaan auki myöhempään ja tämä on huippu juttu. Eräs sali menee kiinni vasta kello 24, joten iltavirkut saavat rauhassa jumppailla. Hienoa, että meitä iltavirkkuja aletaan vähitellen huomioimaan. Kaiken onneksi pystyy aika hyvin järjestämään iltapainotteiseksi. Moneen paikkaan pystyy varaamaan ajat internetin kautta, joten ei tarvitse aamuisin puhelimella jonotella. Ystävät ovat tottuneet, etten liikahda todellakaan mihinkään aamulla ja heille on ihan fine nähdä myöhemmällä. Ystäväni Pinja on super aamuvirkku. Hän herää aamulla viiden ja kuuden välillä, ihan kamalaa. Hän taas inhoaa mun rytmiä, mutta silti aina jaksaa nähdä mua iltapäivällä ja illalla. Hän pystyy onneksi joustamaan, toisin kuin mä. Ne terveyssyyt ja tää luontainen rytmi. Huokaus.

Sitten ne asiat, jotka eivät anna iltavirkuille pakolla sitä armoa. Laboratorio näytteidenotto sijoittuu yleensä aamuun, samoin lääkärille ajanvaraukset. Sillon olen silmä kourassa, kuola poskella jonottamassa lääkärille aikaa kello kahdeksan aamulla. Voitte uskoa, että olen v*ttuuntunut, mutta pakko asiat on hoitaa. En ole varma onko jotkut pankkipalvelut aamupainotteisia, kun niin harvoin tarvitsee fyysisesti käydä pankissa. Erilaiset virastot sitten sulkeutuvat viimeistään kello 17 mennessä, joten niihinkin tuppaa välillä olemaan kiirus, mutta onneksi niissäkin tarvitsee harvoin asioida. Onneksi nykyään kaikki tapahtuu sähköisesti tai puhelimen välityksellä, niin aamuiset jonotukset ovat vähentyneet. Omakustanne opiskelut pystyn opiskelemaan internetin kautta. Lähipäivät ajoittuvat viikonloppuun ja alkavat kello yksitoista. Lähipäivät eivät ole omalla paikkakunnallani, joten joudun jo edellisenä päivänä menemään hotelliin, ettei tarvitse ajella aikaisin aamulla. Se olisi katastrofi. Vaikka olen hotellissa yötä ja menen koulutukseen yhdeksitoista on se pirun raskasta. Joudun heräämään aamulla, yhdeksältä. Äääh. Ei hyvä. Mutta joskus ei ole vaihtoehtoja.

Koen kuitenkin, että asiat ovat hyvin järjestettävissä. Ehkä suurin vääntö on työnantajien kanssa, että heidät saa ymmärtämään etten terveyssyistä ja luontaisen rytmini vuoksi ole todellakaan aamuvirkku. Ja jos kauppoja ei työnantajan kanssa tule, se on sitten voi voi. Eiköhän se hyvä ja kiva työpaikka joskus vastaan tule. Muuten elämäni on tällaista mitä se on. Menen nukkumaan yöllä yhden ja kolmen välillä, joskus kolmen ja viiden välillä. Tarvitsen paljon unta, sen melkein kaksitoista tuntia, joten sekin pidentää heräämisaikaa. Jos menisin nukkumaan yöllä kolmelta ja tarvitsisin unta vaikka seitsemän tuntia, olisi kello kymmenen aamulla, kun nousisin. Se olisi ihanteellinen aika herätä, mutta ei, ei se unimäärä riitä mulle lähellekään. Olen myös yrittänyt mennä nukkumaan kello kahteentoista mennessä, mutta huonolla tuloksilla, olen ilta ja yövirkku, olen siis yöeläin. Pakko se on hyväksyä. Palailen taas jossain vaiheessa uusien ajatusten kanssa, joita pyörittelen.