Juhannus on mulla samanlainen päivä, kuin kaikki muutkin. En erityisemmin jaksa innostua mistään juhannus pippaloista tai baarissa notkumisesta. Absolutisti kun olen, niin ei sitä alkoakaan tule nautittua. Nukuin tänään pitkään, siis todellakin pitkään. Nousin kolmelta päivällä. En ymmärrä miten se kello meni sellaista vauhtia, mutta eipä tuo mitään haitannut. Olen nukkunut pari yötä huonosti, niin nyt näytti uni maistuvan. Jotenkin pitäisi alkaa tätä unirytmiä muuttamaan, että heräisi ennen puoltapäivää, niin saisi jotain tehtyäkin. Sitten kun ajattelee tarkemmin, että kerkiäisi tehdä mitä? Huokaus. Ei sitten niin yhtään mitään. Töitä ei edelleenkään ole ja kelitkin on niin surkeita, ettei voi ottaa edes aurinkoa. Masentavaa. Mutta siihen mun päivään takaisin. Kateltiin Sasun kanssa yhtä sarjaa ja notkuttiin sohvalla. Sasu lähti illalla yksin kauppaan, koska ärhentelin taas vaihteeksi. Päätin suosiolla jättää kaupassa käynnin väliin ja mennä nollaamaan päätäni meditaation pariin. 

Illalla vuorossa oli myös pieni varasto-operaatio. Oon ollu laiska ja vasta tällä viikolla saanut kerättyä talvivaatteet ja kengät kasaan. No pyysin sit Sasulta apua. Varasto on samalla myös väestönsuoja ja hyvä niin, sillä saatiin taas Sasun kanssa kunnon kinastelu päälle. Muuten olisi kyllä naapurit häiriintynyt. Mä tiuskin, että laita nyt ne tavarat sinne hiton varastokoppiin. Sasu on järjestelmällinen ihminen ja se halusi tietää mikä menee mihinkin ja mulla palo käpy. Haluaa pakata varaston järkevästi, joka on loogisesti ajatellen varsin järkevää. Sanoin, että tossa on nyt ne pussit jotka menee varastoon. Tässä on kenkiä ja kesävaatteita, jotka menee sisälle. Nää on roskia ja noi menee Uffille. Sasulla on kädessä kamera ja laturi. Se kysyy tyynen rauhallisesti, että mitäs nämä on ja vastaa samalla itselleen, että taitaa olla Canonin kamera ja joku vanha paristojen laturi. Hmm. Höpisee vielä jotain ja mulla tässä vaiheessa tupruttaa jo savua korvista ja sieraimista. Sanon, että et nyt tee hittoakaan sillä tiedolla, että mitä ne on. Mutta joo, se on Canonin kamera ja toi on sen kameran akun laturi, joten melkein oikein. Voitko nyt laittaa kamat sinne hiton varastoon. Sasu laskee kameran ym. laatikkoon ja toteaa, etten vieläkään tiedä mihin kaikki on menossa. Ja taas mä selitän, että varastoon, sisälle, roskiin, Uffille ja blaa blaa. Tässä vaiheessa kinastelu alkaa oleen mun puolelta hyvinkin ärsyttävää ja Sasu toteaakin, että voisit v*ttuilla vähemmän, niin saatais hommat kuntoon. Sano, että tee nyt tilaa, että saadaan laitettua nää kamat järjestykseen ja tiedetään mikä on menossa mihinkin. Tottelen sit lopulta ja saadaankin kamat nopeesti lajiteltua ja homma päätökseen. No myönnetään, että hermostuksissani musta ei varmasti saanut kunnolla selvää mikä oli menossa mihinkin. Oma moka, mutta selvittiin kuitenkin. Näin jälkeenpäin ajatellen vedän kieppejä kyllä ihan kaikesta. Olen jotenkin normaalia kiukkusempi. Hormonien on pakko olla vieläkin sekaisin siitä hiton ehkäisykapselista. En mä normaalisti ihan näin ärsyttävä ole, vaikka ärsyttävä olenkin. Täytynee seurailla tilannetta. Välillä tuntuu, että olen varmaan raskaana, kun mielialat vaihtelee miten sattuu. Onneksi kuitenkin tiedän etten saa lapsia, joten ei huolta sen suhteen.

Loppuilta menikin vähän rauhallisimmissa merkeissä. Söin siinä ruokaa ja Sasu oli tuonut mulle kaurajäätelö, jonka söin jälkiruuaksi. Se piristi kummasti. Kyllä sitä vähän tuli jo hymyiltyä ja naureskeltua. Vaikka mä oon hiton hankala ja ärsyttävä, niin aina toi mun apina (Sasu) jaksaa mua katsoa. Taitaa se mua rakastaa kaikesta huolimatta, ei se tossa muuten olis. Ja vaikka me saatiin melkein kolmas maailmansota aloitettua varastolla, niin kaikki kuitenkin päätty ihan hyvin. Mä rakastan tota miestä, vaikka se välillä kyselee hölmöjä ja haluaa pitää sotilaallista järjestystä yllä varasto/väestönsuojassa. Hyvin se mun kanssa pärjää. Paremmin, kuin kukaan muu. Loppu ilta/yö on mennyt omissa oloissamme. Sasu on pelaillut ja mä oon notkunut somessa ja sitten kirjoitellut blogiin. 

Tällainen juhannus meillä. Millanenhan olis sellanen tavallinen, rauhallinen ja rentouttava juhannus. Ei kyllä mitään käryä, mutta näillä mennään. Jos huomenna ei ole ihan kamalan huono sää, niin voisi mennä käymään vaikka huvipuistossa. Edellisestä kerrasta on huimasti aikaa, joten voisi olla ihan mukavaa poiketa laitteissa ja saada sisuskalut solmuun. Jospa huomenna tai siis tänään saatais toteutettua vaikka tää huvipuisto idea, niin on edes tullut tehtyä jotain kivaa juhannuksena. Mistä sitä tietää vaikka saataisiin sielläkin kinastelu aikaiseksi. No toivottavasti ei nyt kuitenkaan. Sellaista draamaa tänään, katotaan mitä seuraavalla kerralla. Hyvää juhannusta kaikille.