Loppuviikko ei ole taas mennyt aivan putkeen. Jostain käsittämättömästä syystä päähän on tullu taas epäilyksiä parisuhteesta. Olen taas kiukunnut enemmän, kuin laki sallii. Epäilen taas kaikkea. Jos Sasu on töissä ja sen jälkeen ystävänsä luona, kerkiän ajattelee kaikkea paskaa. En voi helvetti käsittää mikä v*ttu mun aivoja oikein vaivaa. Puhun edelleen ajoittain alentavasti ja äksyilen. Turha päänaukominen Sasulle v*uttaa yli kaiken. Oon kireä, kuin viulunkieli ja mieliala on maissa. Tänäänkin saimme taas riidan aikaiseksi ja mököttämistä kesti taas oman aikansa. Käytiin kuitenkin kaupoilla, kun mun piti saada aurinkotuoli, jonka saa makuuasentoon. Voin sitten "nauttia" työttömyydestäni ottamalla aurinkoa. Auringon alla on kiva ottaa päikkäreitä ja käräyttää ittensä. Mutta joo. Illalla kateltiin leffaa ja välillä vaihdettiin muutama sananen. Ei hyvin mee. 

Mietin syitä, seurauksia ja ongelmia ylipäänsä. Ongelmat ei niinkään johdu Sasusta vaan musta. Oma käyttäytyminen on kauheaa. Miksi Sasu edes katselee mua? Itse olisin jo heittänyt itseni pihalle. En voi epäillä näin, kun toinen menee töihin, näkee ystäviäensä, käy liiketapaamisissa, työreissussa tai helvetti vaikka vaan kaupassa. Hajottaa, v*tuttaa, suunnattomasti! En tiedä pitäisikö nyt vaan tajuta lopettaa koko suhde vaikka rakastankin niin kovin paljon Sasua. Ihana ja hyvä mies, vaikka välillä NIIN pirun ärsyttävä, mutta silti rakastan häntä. No paineita lisää se, että Sasu on sanonut, että lähtee syksyllä jos asiat eivät muutu ja parane. Näen jo silmissäni epäonnistumiseni ja hetken, kun Sasu lähtee. Tuntuu etten voi tehdä enään mitään, annan periksi. Olen nostanut suojat ylös jo nyt.. Kesäkuussa.. Valmiiksi syksyä varten. "Winters is coming".

En tiedä olenko valehtelija, teenkö itse erilailla, kuin vaadin toiselta. Onko mulla eri oikeudet, olenko sittenkin kusipää. Kirjoitan viesteihin ymmärtämättäni minä enkä me. Vuosisadan mokia. Samat ongelmat ja kysymykset nousee jokaisessa suhteessa, jossa olen. Vian on oltava mussa. Ehkä olen vain valehtelija ja mun pitäisi avata silmät ja hyväksyä, etten ole se ihminen, joka luulen olevani. Ehken ole hyvä ihminen. RIP.