Tänään oli ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Kuten edellisessä postauksessa jo kerroinkin menin yhteen ryhmäkotiin töihin, jossa on käytöshäiriöisiä muistisairaita ikäihmisiä. Ryhmäkoti on suljettu, jottei asiakkaat lähde seikkailemaan tai karkaa omille teilleen. Työtarjous oli mielenkiintoinen, ehkä juuri sen vuoksi koska kyseessä on käytöshäiriöistä kärsiviä asiakkaita. Kuten olen jo aiemmin maininnut tykkään keikkailla ja nähdä mahdollisimman paljon erilaisia työpaikkoja. Tässä oli taas yksi mielenkiintoinen haaste. Olen aiemminkin työskennellyt vaikeasti muistisairaiden parissa. Tässä paikassa kuitenkin on hieman erilainen asiakaskunta, sillä heillä on vahvasti käytöshäiriöitä ja he käyttäytyvät hyvin arvaamattomasti. He ovat useasti agressiivisia ja työtä tehdään lähinnä työparityöskentelynä. Useassa paikassa työskennellään yksin, joten on pitkästä aikaa ihan mukavaa saada työskennellä toisen hoitajan kanssa. Silloin työ ei tunnu niin raskaalta. Kaksin työ on nopeampaa ja tehokkaampaa. Tuolla on myös hyvin vaikeita ja haastavia asiakkaita. Joskus jopa neljän hoitajan voimin tehdään työtä. Meillä on mukana aina "hätähälytin", joka tekee hälytyksen koko taloon kaikille osastoille. Hätätapaukset voivat olla esim. hoitajaan kohdistuva uhkaava käytös tai fyysinen väkivalta. 

Olen itse hyvin pienikokoinen ja monet ihmettelevät miten pärjään isokokoisten tai agressiivisten asiakkaiden kanssa. Olen pieni, mutta sitäkin pippurisempi. Olen puhelias ja rempseä, enkä erityisemmin pelkää mitään. Joskus toki jokin tilanne voi olla uhkaava, mutta saan tilanteen yleensä haltuun hyvin. Harvoin tulee oikeasti pelättyä. Kymmenen vuotta sitten kotihoidossa koin pelkoa erään asiakkaan luona, mutta sen jälkeen ei tilanteet ole menneet niin uhkaavaksi, että olisi tarvinnut pelätä. Varuillaan toki pitää aina olla ja varsinkin käytöshäiriöistä kärsivien asiakkaiden parissa. He voivat olla nyt hyvällä tuulella ja hetken päästä käydä käsiksi, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Mutta normi päivä. :D Olen elämässäni kokenut paljon kaikenlaista ja se on opettanut. En pienestä hätkähdä. Monesti tulen toimeen paremmin niiden haastavampien asiakkaiden kanssa. Kai se menee niin, että hankala persoona tunnistaa kaltaisensa ja yhteistyö onnistuu. 

Työkaverit oli tosi mukavia ja auttoivat, jos kysyin jotain. Todella lämmin ja ihana vastaanotto. Jotenkin tuntuu, että tää voisi olla sellainen paikka jossa viihdyn. Ja tuo työparityönkentely on plussaa. Olen aina tykännyt työskennellä yksin, mutta nykyään hoitoalalla on niin vähän hoitajia ja työ on raskasta, niin yksin on tosi kovilla jaksamisen suhteen. Nyt kun tulee mahdollisuus työparityöskentelyyn ja varsinkin raskaassa ja vaativassa paikassa, olen vain tyytyväinen, kun saan yhden käsiparin avukseni. Työ on muutenkin aika intensiivistä. Olemme kokoajan ryhmäkodissa asiakkaiden parissa. Pidämme taukommekin samassa tilassa heidän kanssaan. Lisäksi työkaverit on kokoajan enemmän tai vähemmän lähietäisyydellä. Itsekseen ei paljoa pysty työaikana olemaan. Sellaisia kuulumisia tänään.