Dodii, täällä taas. On sitten hetki vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen ollut töissä nyt kolme viikkoa ja edelleen vaikuttaa hyvältä paikalta. Kyllä mä koitan puhua itselleni jatkoja, mutta katsotaan nyt miten käy. Tuolla on paljon sijaisia, jotka haluaisi jatkaa, joten pakollakin tulee tilanteita, kun nallekarkit ei mene tasan. Itse en nyt jaksa stressata saanko jatkoa vai en. Tuon kyllä kiinnostukseni esille ja teen työni kunnolla, se saa riittää. Seuraavan työvuorolistankin sain juuri sellaiseksi, kuin olin toivonutkin, eli pelkkää iltavuoroa. Onneksi kukaan ei ole nostanut meteliä siitä, että teen pelkkiä iltavuoroja. Olen kyllä kertonut mikä tilanteeni on tämän nukkumisen suhteen. Mielenkiinnolla kyllä odotan miten noi työkuviot loksahtelee paikoilleen. 

Sitten tästä nukkumisesta. Nukkuminen on taas ollut ihan oma taiteenlajinsa. Huokaus. Mulla on ollut taas huono kausi meneillään. En saa aina unta ja se on todella turhauttavaa. Tässä jotkin yöt on mennyt sillain, että alan nukkumaan aamulla viideltä. Tuntuu, kuin yölääkkeet ei auttaisi ollenkaan ja kiemurtelen sängyssä. Joinain öinä menin vetämään sokerihumalan, että sain nukuttua. Sokeri alkaa aina väsyttämään. Paino on onneksi pysynyt kurissa yösyömisestä huolimatta. 

Ensi viikolla mulla on kolme vapaa päivää. Maanantai ja sitten viikonloppu. Voisi viikonloppuna käydä vaikka leffassa, jos siellä sattuisi menemään jotain mielenkiintoista. Ystäviäkin olisi kiva nähdä. Pinjan kanssa kirjoiteltiinkin pitkästä aikaa tänään. Harmittaa oikein, kuinka vähän on tullut oltua yhteydessä ystäviin. Nämä iltavuorot syö kaiken ajan päivästäni. Aamulla nukun ja illalla menen töistä suoraan kotiin, siitä suihkuun ja sänkyyn. Eipä siinä kauheasti kerkiä sosiaalista elämää ylläpitämään. Täytyisi koittaa vapaa päivinä nähdä ystäviä. Täytyy siis koittaa ryhdistäytyä. 

Kello taas juoksee ja pitäisi alkaa nukkumaan. Aamut menee ihan päin persettä, kun torkuttelen aivan liikaa ja saan aina itselleni kiireen aikaiseksi. Ensi viikolla Sasu menee töihin ja joudun alkaa taas käymään bussilla töissä. Blaah. Silloin ei paranisi kauheasti torkutella tai jää bussin kyydistä. Inhoan bussilla menoa, kun saa aina juosta kellon kanssa kilpaa. Noh, ei siitä sen enempää. Mutta nyt mä koitan alkaa nukkumaan, että saan itseni huomenna taas hereille.