Hyvää iltaa, mä täällä taas. Tulin kertoilemaan miten viikonloppu on mennyt töissä, kun olen ollut vahvuudessa virallisesti. No ei kai tässä voi muuta sanoa, kuin että hyvin on mennyt. Olen pysynyt konkareitten tahdissa hienosti ja saanut palautetta reippaasta ja ripeästä työasenteestani. Olen ollut hyvinkin oma-aloitteinen ja tarttunut toimeen heti kunnolla, kun perehdytys loppui. Tuntuu, että olisin ollut tuolla töissä jo vuosia. Olen oppinut nopeasti talon tavoille. Jotenkin siellä on niin hyvä työporukka ja kaikki sujuu järjestelmällisen hyvin. Ai että, olen rakastunut työpaikkaani. Ihaninta on se, että ei vituta kun menee töihin. Viimeisimmissä työpaikoissani olin valmiiksi vittuuntunut, kun menin töihin. Se on raskasta, jos jokainen työpäivä on vastenmielinen ja teet hommaa ärtyneenä. Yleensä mua ei haittaa niinkään ne asiakkaat, vaan se että asiat on organisoitu huonosti ja esimiehet ei hoida tehtäviään kunnolla tai sitten heitä ei hittojakaan kiinnosta. Kyllä se yhteistyö pitää pelata ja kaikkien olisi syytä puhaltaa yhteen hiileen. No tätä asiaa olen tainnut pohtia jo aiemminkin, kai? No oli miten oli. Puhuin tänään töissä, että olen pitkästä aikaa tyytyväinen ja onnellinen. Tykkään kuitenkin niin paljon olla töissä, että todella haluaisin työpaikan olevan mukava. Mutta nyt se vaikuttaa niin lupaavalta. Muutamia potkuja ja pikku avaria ym. on tullut, mutta rapatessa roiskuu. Mä en pienistä välitä. Toki kirjaan väkivaltaisesta tai uhkaavasta käytöksestä asiakkaan tietoihin sekä teen virallisen ilmoituksen tilanteen vakavuudesta riippuen. Jees, mutta jatkamme aiheen parissa toiste taas lisää.

Huomenna tai siis tänään on vapaapäivä. En tiedä mitä sitä keksisi. Pyykki ja siivous hommia tarvisi tietenkin tehdä, ei kyllä kiinnostaisi, mutta kai se olisi pakko. Auto tarvisi tankata ja kaupassakin pitäisi poiketa. Perus diipadaapaa. Olisi kyllä luksusta, jos aurinko paistaisi. Ai, että miten olisi ihanaa. Menisin rumaan Baden Badeniini makoilemaan ja nauttisin auringosta. Haluaisin oikeasti sitä rusketusta tähän nahkaan. Näillä vesisateilla ei ole paljoa brunaa saanut. Joopa joo. Kello on 1:58 ja mä rouskutan porkkanaa. Väsyttääkin ihan törkeästi, pian on pakko laittaa silmät kiinni ja alkaa unille. Joo, kai mä meen. Öitä.