Ajatukset on alkanut hiljalleen järjestyä omassa päässä ja olen saanut sijoiteltua niitä omiin lokeroihinsa. Hmm. Voiko tuotakaan asiaa epäselvemmin sanoa? Tarkoitan sitä, että olen saanut sisäisen rauhan ja hyväksynnän itseltäni. Olen päässyt sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että haluan erota ja aloittaa oman elämän. Haluan elää vain itselleni ja omilla ehdoillani ilman mitään sitoumuksia ja päänvaivaa. Tänään se on sitten virallisesti ilmoitettu somen ihmeelliseen maailmaan, että heipä hei, olen sinkku. No mihinkään uutisvirtaahan tämä asia ei tule, joten ihmiset huomaavat sen sitten, kun huomaavat. Ennen parisuhde statustani ei näkynyt ollenkaan, mutta nyt laitoin julkisesti näkymään, että olen sinkku. Katsotaan kuinka ihmiset reagoivat asiaan.

Sasu sai tänään tietää, että hän saa oman asunnon. Hän muuttaa 1.10. Hän oli saanut keskustasta hyvällä sijainnilla olevan mukavan kokoisen, näköisen ja hintaisen asunnon. Olen tyytyväinen, että hän sai näin pian asunnon. Mun ei tarvi tressata sitä, että jos löydän asunnon ensiksi, niin mihin Sasu sitten menee. Harteilta putosi taakka. Minun nimissä on edelleen tämä iso kaksio. Menen ensi viikolla yhteen asuntonäyttöön, joka on keskustassa. Itsellänihän on toiveena saada kiva asunto keskustast. Olisi hienoa, jos saisin asunnon jossa on sauna ja parveke. Luulen kyllä, että joudun saunasta ainakin luopumaan. Parveke olisi mukava. Kesällä voisi ottaa aurinkoa. Saisi laitettua vaikka vähän kukkasia ja kalustaa parvekkeen kivasti. Kuka tietää vaikka hommaisin aina haaveilemani riippukeinun. Syksy ja talviaikaan voisi laitella kynttilälyhtyjä ja fiilistellä. Ai että. Kuulostaa niin hyvältä. Kunpa vain löytäisin sopivan kodin ja mielellään pian. Tässä asunnossa kaikki muistot ym. ovat läsnä joka päivä. On helpompaa muuttaa ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. 

Olen tietoisesti alkanut välttelemään Sasun kosketusta ja läheisyyttä. Alan opettelemaan, ettei Sasu ole aina vieressäni. Etäännytän hiljalleen itseni hänestä. Nämä on näitä mun mielen suojautumiskeinoja, ettei tulisi sattumaan niin paljoa. Se on jokin alkukantainen vaisto, joka herää suojelemaan. Syvältä sisältä herää uinumassa ollut naarasleijona. Kyllä mä pärjään, oon aina päräjännyt saatana.

Kirjoittelin tänään ystäväni Pinjan kanssa. Ehdotin hänelle, että lähdettäisiinkö ensi viikolla laivalle. Pinjalla ei ollut mitään ideaa vastaan, joten lähdemme näillä näkymin sitten ensi viikolla laivalle. Emme ole vielä varmoja menemmekö vain 23 tunnin risteilylle vai menemmekö esimerkiksi päivä Tukholmassa risteilyreissuun. Annan Pinjan valita, koska itselleni sopii molemmat vaihtoehdot vallan mainiosti. En ihan kauheasti tykkää käydä laivalla, mutta nyt voisi olla ihan paikallaan pieni irtiotto arjesta ja lähteä reissuun. Pinjalla on ollut muutenkin aika vaikea jakso menossa ja hänellä tuntuu riittävän vastoinkäymisiä, joten hänellekin voisi tehdä ihan hyvää tällainen miniloma. 

Eipä mulla nyt muuta ihmeempiä asioita ollut mielessä. Pitäkää mulle peukkuja, että saisin mukavan asunnon keskustasta ja pääsisin pian muuttamaan omaan asuntoon. Se on heips.