Olen ollut todella kiireinen lähiaikoina tämän muuton takia. Pakkaillut vanhassa kämpässä melko raivokkaasti. Sain tosiaan muuttofirman tekemään muuton. Parissa tunnissa kamat vaihto paikasta A paikkaan B. Kaikki meni sillain kohtuu hyvin. Divaanisohva ei meinannut sopia kämppään, mutta pienen purkamisen jälkeen sekin saatiin sisälle. Hinta oli ennalta sovittu ja se piti vaikka lisähommaa heille hiukan aiheutuikin sohvan takia. Kokonaisuudessan hyvä ja hyvin toteutettu diili. Vanhempani auttoivat muuttopäivänä, mutta muuten halusin itse purkaa tavarani. Vajaan viikon niitä hiljalleen purin. Helvetin pitkään kestäneet uniongelmat ja stressi teki sen, että olin ihan pihalla kokoajan. Unohtelin asioita ihan jatkuvasti. Saatoin mennä tekemään jotain asiaa 3-5 kertaan ja aina palata takaisin vaan tajutakseen, että unohdin taas kerran mitä olin tekemässä. Liikenteessä on muutamaan kertaan tullut pieniä vaaratilanteita väsymyksen ja hajamielisyyden takia. Unettomuus vaatii veronsa. Vointi ei ole mikään huippu hyvä, mutta koitan kitkutella. 

Saimme Sasun kanssa kaikki käytännön asiat hoidettua ja niin lähdimme rakentamaan omaa elämää. Olemme edelleen väleissä ja tavoite olisi, että pystyisimme olemaan ystäviä. Päivittäin on laitettu viestiä ja soiteltukin. Mulla on lähinnä ollut miljoona kysymystä ruuanlaitosta, kun en sitä todellakaan hallitse kovin hyvin. Sasulla jatkuu suhde Nomin kanssa. Heillä tuntuu olevan mukavaa ja kumpikin lienee onnellinen. Tämä hyvä. Itse olen myös onnellinen ja helpottunut, kun pääsin taas omilleni. Saan niin paljon enemmän aikaan, kun olen yksin. Käyn shoppailemassa, näen ystäviäni ja pidän sosiaalista elämää muutenkin yllä. Puhelin laulaa aamusta iltaan, kun viestejä tulee. Viikonloppuna on alustavia suunnitelmia, mutta en vielä tiedä tulenko pysymään tässä suunnitelmassa. Vanha minäni, hieman kylmä, laskelmoiva ja narttumainen olemukseni alkaa heräilemään. Seksuaalisuuteeni alkaa hiljalleen palautumaan. Porno on vaihtunut taas astetta raskaampaan suuntaan, eli siihen mulle normaalimpaan, grr. Parasta on kuitenkin se, että alan hiljalleen tuntemaan oloni omaksi itsekseni. Huomaan, etten oikeasti tarvitse toista kokoaikaa ja ole riippuvainen hänestä. Olen näin alkuun kysynyt paljon apua esimerkiksi Sasulta, mutta alan hiljalleen huomaamaan, että pärjään kyllä itse. Pärjäsin aina ennenkin itse. Osaan paljon asioita, mun ei tarvi turvautua kehenkään, mä pystyn hoitamaan lähes kaiken itse. Se on vapauttava tunne. Tätä vapautta ja pärjäämisen tunnetta olen kaivannut. En ole lasia, en hajoa, olen vahva!

Eräs ystäväni kyselee multa miksen ole ihan paskana, miksen tunne katkeruutta ja vihaa. En vain tunne, en ainakaan enään. En halua velloa missään paskassa. Menneisyys on menneisyys, se pitää käsitellä ja sitten päästää siitä irti ja jatkaa elämää. Kaikki mitä tapahtui vain tapahtui. Osasin odottaa tiettyjä asioita. Historia toistaa itseään. Ainahan kaikki yllättää, muttei kuitenkaan niin syvältä. Se on tuttu tunne, varjo joka vyöryy päälle. Hetken se voi kirpaista, mutta sitten sen taas muistaa ja ymmärtää, näin se menee, näin sen kuuluu mennä. Ystäväni on jäänyt katkeruuden tielle, jäänyt kiirastuleen palamaan. Hän niin mielellään vetäisi mut siihen samaan tuleen, mutta mä nään tulevaisuuden, en ikuista menneisyyttä ja kurjuutta. Jokainen pystyy itse valitsemaan mitä elämälleen tekee ja mun suunnitelmaan ei nyt vain kuulu kiirastuleen joutuminen. Jätän väliin, kiitos vain. Ystäväni olisi luonnollisesti halunnut vain ystävänsä eli mut lähelleen. Roolini olisi ollut seuralainen, sijaiskärsijä tai  tunteiden ja pahanolon purku paikka eli olisin toisin sanoen ollut vain kaatopaikka. Taas kerran, ei kiitos. PISTE.

Nyt suuntaan taas maanpäälliseen helvettiini eli sänkyyn ja toivon, että uni tulisi ennen aamu viittä. Hyvää yötä. :)