keskiviikko, 15. marraskuu 2017

Hengissä ollaan!

Hellou. Mulla on ollut vähän blogi taukoa. Koitan kirjoitella tällä viikolla mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut. Asiat ovat muuttuneet aikalailla. Palaillaan asiaan.  :)

torstai, 5. lokakuu 2017

Mitä sisin miettii

Olen ollut todella kiireinen lähiaikoina tämän muuton takia. Pakkaillut vanhassa kämpässä melko raivokkaasti. Sain tosiaan muuttofirman tekemään muuton. Parissa tunnissa kamat vaihto paikasta A paikkaan B. Kaikki meni sillain kohtuu hyvin. Divaanisohva ei meinannut sopia kämppään, mutta pienen purkamisen jälkeen sekin saatiin sisälle. Hinta oli ennalta sovittu ja se piti vaikka lisähommaa heille hiukan aiheutuikin sohvan takia. Kokonaisuudessan hyvä ja hyvin toteutettu diili. Vanhempani auttoivat muuttopäivänä, mutta muuten halusin itse purkaa tavarani. Vajaan viikon niitä hiljalleen purin. Helvetin pitkään kestäneet uniongelmat ja stressi teki sen, että olin ihan pihalla kokoajan. Unohtelin asioita ihan jatkuvasti. Saatoin mennä tekemään jotain asiaa 3-5 kertaan ja aina palata takaisin vaan tajutakseen, että unohdin taas kerran mitä olin tekemässä. Liikenteessä on muutamaan kertaan tullut pieniä vaaratilanteita väsymyksen ja hajamielisyyden takia. Unettomuus vaatii veronsa. Vointi ei ole mikään huippu hyvä, mutta koitan kitkutella. 

Saimme Sasun kanssa kaikki käytännön asiat hoidettua ja niin lähdimme rakentamaan omaa elämää. Olemme edelleen väleissä ja tavoite olisi, että pystyisimme olemaan ystäviä. Päivittäin on laitettu viestiä ja soiteltukin. Mulla on lähinnä ollut miljoona kysymystä ruuanlaitosta, kun en sitä todellakaan hallitse kovin hyvin. Sasulla jatkuu suhde Nomin kanssa. Heillä tuntuu olevan mukavaa ja kumpikin lienee onnellinen. Tämä hyvä. Itse olen myös onnellinen ja helpottunut, kun pääsin taas omilleni. Saan niin paljon enemmän aikaan, kun olen yksin. Käyn shoppailemassa, näen ystäviäni ja pidän sosiaalista elämää muutenkin yllä. Puhelin laulaa aamusta iltaan, kun viestejä tulee. Viikonloppuna on alustavia suunnitelmia, mutta en vielä tiedä tulenko pysymään tässä suunnitelmassa. Vanha minäni, hieman kylmä, laskelmoiva ja narttumainen olemukseni alkaa heräilemään. Seksuaalisuuteeni alkaa hiljalleen palautumaan. Porno on vaihtunut taas astetta raskaampaan suuntaan, eli siihen mulle normaalimpaan, grr. Parasta on kuitenkin se, että alan hiljalleen tuntemaan oloni omaksi itsekseni. Huomaan, etten oikeasti tarvitse toista kokoaikaa ja ole riippuvainen hänestä. Olen näin alkuun kysynyt paljon apua esimerkiksi Sasulta, mutta alan hiljalleen huomaamaan, että pärjään kyllä itse. Pärjäsin aina ennenkin itse. Osaan paljon asioita, mun ei tarvi turvautua kehenkään, mä pystyn hoitamaan lähes kaiken itse. Se on vapauttava tunne. Tätä vapautta ja pärjäämisen tunnetta olen kaivannut. En ole lasia, en hajoa, olen vahva!

Eräs ystäväni kyselee multa miksen ole ihan paskana, miksen tunne katkeruutta ja vihaa. En vain tunne, en ainakaan enään. En halua velloa missään paskassa. Menneisyys on menneisyys, se pitää käsitellä ja sitten päästää siitä irti ja jatkaa elämää. Kaikki mitä tapahtui vain tapahtui. Osasin odottaa tiettyjä asioita. Historia toistaa itseään. Ainahan kaikki yllättää, muttei kuitenkaan niin syvältä. Se on tuttu tunne, varjo joka vyöryy päälle. Hetken se voi kirpaista, mutta sitten sen taas muistaa ja ymmärtää, näin se menee, näin sen kuuluu mennä. Ystäväni on jäänyt katkeruuden tielle, jäänyt kiirastuleen palamaan. Hän niin mielellään vetäisi mut siihen samaan tuleen, mutta mä nään tulevaisuuden, en ikuista menneisyyttä ja kurjuutta. Jokainen pystyy itse valitsemaan mitä elämälleen tekee ja mun suunnitelmaan ei nyt vain kuulu kiirastuleen joutuminen. Jätän väliin, kiitos vain. Ystäväni olisi luonnollisesti halunnut vain ystävänsä eli mut lähelleen. Roolini olisi ollut seuralainen, sijaiskärsijä tai  tunteiden ja pahanolon purku paikka eli olisin toisin sanoen ollut vain kaatopaikka. Taas kerran, ei kiitos. PISTE.

Nyt suuntaan taas maanpäälliseen helvettiini eli sänkyyn ja toivon, että uni tulisi ennen aamu viittä. Hyvää yötä. :)

keskiviikko, 27. syyskuu 2017

Missä mennään ja yleistä avautumista

Kävin tänään allekirjoittamassa uuden asunnon vuokrasopimuksen ja sain avaimet. Olin super tyytyväinen kun vuokranantaja sanoi, että avainten luovutus sopii heti samalla kertaa. Välittäjä ehdotti, että hakisin avaimet vasta perjantaina. Kerroin, että olisi hyvä saada avaimet mahdollisimman pian, koska mun tarvitsee vielä hommata muuttofirma, joka siirtää kodinkoneet ym. painavat tavarat. Välittäjä antoi sitten avaimet samantien. Mulla oli yksi muuttofirman tarjous pyydetty sunnuntaille, mutta pyhäliksa oli sen verran suolainen, etten mielelläni olisi lähtenyt muuttoa silloin tekemään. Nyt, kun sain avaimet niin voin tehdä muuton arkena, jos vaan saan jostain vielä näin viime tingassa muuttofirman kaverit hommattua. No mähän olen luonnollisesti suustani hyvä ja puhuin muuttofirman miehen pyörryksiin ja sain muuton sovittua torstaiksi. Pääsen siis huomattavasti nopeammalla aikataululla omaan asuntooni. Aah, ihanaa. P.s muuttofirman miehen ääni oli todella seksikäs, tiedättehän, sellainen todella todella seksikäs puhelinääni. Omg! No takaisin asiaan. :D Harteiltani putosi suuri taakka, kun sain lopultakin sopimuksen allekirjoitettua, sain avaimet ja muuttofirman kanssa tehtyä diilin. Koska tämän nykyisen asunnon tarvitsee olla tyhjä 1.10. Koko homma seisoi totaalisesti laakereillaan ja jännityksellä, lue siis hiuksia repien odotin, että asiat selviävät ja kerkiäisin vielä hommaamaan muuttofirman kaverit apuun. Onneksi asiat järjestyivät, muuten olisi kyllä ollut helvetin koirat irrallaan, jos en olisi saanut mistään enää muuttofirman palveluita. Nyt saan edes hetkeksi hengähtää.

Tänään meidän vanhaa asuntoa piti jonkun tulla katsomaan, mutta tuntia ennen tuli ilmoitus, että kyseinen ihminen on saanut juuri toisen asunnon, eikä ota tätä meidän asuntoa. Perrrrkele. No huomenna on tulossa päivällä vielä joku pariskunta katsomaan asuntoa joten toivotaan, että he ottaisivat tämän niin mun ei tarvisi maksaa turhaan ensi kuun vuokraa, kun en täällä enää silloin asu. Mutta se hiton kuukauden irtisanomisaika, huokaus. Jos vuokranantaja ei anna siimaa niin sitten on pakko vaan maksaa. Koko kuukautta en kyllä suostu maksamaan, vaan korkeintaan kaksi viikkoa ja sillä selvä. Myös eräs ihminen perui yhden ison hyllyn haun ja nyt onkin ongelma, mihin ihmeeseen oikein hukkaan sen. Uusi asuntoni on yksiö, joten sinne ei kauheasti mitään mahdu. Toivotaan, että hylly menisi vielä kaupaksi. 

Huomenna pitäisi vielä pakkailla tavararoita ja käydä tsekkaamassa mitä varastossa oikein on. Tuntuu, että turhaa romua kertyy aina, vaikka kuinka koitan olla sitä hamstraamatta. Itselläni on tapana, että jokaisen muuton yhteydessä tavaraa lähtee ronskilla kädellä myyntiin tai roskiin. Olen ajatellut muuttaa sisustusta, joten taidan myydä kaiken vanhan ja ostaa uutta tilalle. Aion tehdä tästä kodista juuri sen näköisen, kuin itse haluan. Haluan, että se näyttää mun tyyliseltä ja viihdyn siellä. Tämä uusi asunto tulee edustamaan mun vapautta ja itsenäisyyttä. Haluan, että siitä tulee jotakin hienoa ja erilaista. Alan hiljalleen suunnittelemaan sisustusta, kun saan kaikki käytännön asiat ensin hoidettua.

Entäpä mitä suhderintamalle kuuluu. No Sasuhan on nyt siinä parisuhteessa Nomin kanssa. Siinä tuli eilen avauduttua kohtuu suoraan ikävällä äänensävyllä ja tuutata kaikki mielessä ollut paska Sasun niskaan. Lähinnä sitä vitutusta, että hän näin nopeasti alkoi suhteeseen. En edes tiedä miksi hermoon ja kiukkuan, kai mun tunteita on vain loukattu, vaikka tämän olinkin jo ennustanut. Naisen ajatuksenjuoksussa ei aina pysy mukana, ei edes itse kyseinen henkilö. Dippadaa, että semmosta. Purimme kyllä molemmin puolin tuntojamme ja päästelimme höyryjä. Tänään pyytelin Sasulta anteeksi ja myönsin puhuneeni ikävästi. Halasimme pariin kertaan, koska mulla nyt sattui olemaan akuutti halipula. Tänään oli muuten rauhallinen ilta. Olimme saman katon alla ja hoidimme muutto juttujamme ja juttelimme samalla fiksusti. Kun työt oli tehty, alkoi hetken päästä keskustelu ajautumaan mahdolliseen konfliktiin, joten sanoin, että kannattaa lopettaa nyt kyseisen aiheen käsittely ja säästymme riidalta. Tilanne rauhottui ja loppuaika meni ihan ok. Hiljalleen asiat alkaa olla puhuttu ja käsitelty. Mä käyn hyvinkin suoraan ja avoimesti tätä eroa läpi. Puhun, kiukkuan, raivoan ja ties mitä prosessiin nyt sitten kuuluukin. Tämän jälkeen helpottaa ja asiat normalisoituvat ja pian olen täysin fine asioiden kanssa. Zen tilaa odotellessa. 

Mulla on tässä jo vanhoja fuckbuddyja odottelemassa, että jatkamme taas nautinnollisia sessioitamme vanhaan tuttuun tapaan. On tässä muutama tyyppi jo kysellyt treffeille, mutta en vielä halua lähteä ketään deittaileen. Niin juu ja yksi uusi ihan potentiaalinen tyyppi olisi kiinnostunut alkamaan kanssani fuckbuddy "suhteeseen". Täytyy katsoa miten asiat kehittyy ja kerron niistä ja muistakin seksiseikkailuistani sitten täällä, hähä. :D Saatte vähän iltalukemista. Mutta nyt alan nukkumaan ja huomenna jatkuu uuden elämän rakentaminen, jeij.

sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Läpystä vaihto

Joskus sitä miettii onko naiset vain niitä tuuliviirejä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että miehet ovat vielä paljon pahempia tuuliviirejä. Sasullahan oli kova halu treffeilla ja saada seksiä. Kuulemma käsitelmä ei pitänyt sisällään useita naisia vaan säännöllisen seksin. Asia ok. No mä luulin kyllä ihan muuta, mutta olin selvästi väärässä. Tapanani on ymmärtää asiat väärin, useesti. No tiedätte, että Sasu nyt sitten tapasi tätä erästä naista. Hän tapasi sitä toisenkin kerran, kolmannen ja varmaan neljännenkin kerran. En enää pysy laskuissa mukana. Perjantaina hänellä oli jonkun toisen naisen kanssa treffit ja hän vietti yönsä siellä. No, mutta tämä nainen numero yksi, annetaan hänelle nimeksi vaikka Nomi. Tämä nimi tulee yhdestä sarjasta ja siinä kyseinen nainen oli alkujaan mies ja muutti itsensä naiseksi. Jotenkin tämä vain tuli mieleeni. No mutta siis Nomille tuli kiire kun kuuli, että Sasu oli toisen kanssa. Hän laittoi parastaan ja puhui Sasun suhteeseen. Well done. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin olin varma, että näin käy alle nanosekunnin ja näinhän se sitten meni. Ei siinä taida olla kumpikaan kovin tasapainoinen ihminen, kun lennosta lähdetään uuteen suhteeseen. Harmillisinta tässä on se, että huomaa taas kerran, että miehet ovat kaikki samanlaisia. En ymmärrä miksi miehet eivät osaa olla yhtään yksin. Pakottava tarve sille, että joku on aina lähellä. Ehkä miehet on jotenkin vain niin heikkoja, että tarvitsevat aina läheisyyttä. No en tiedä. Olen tässä koittanut olla reilu ja sopinut, että nukumme vuorotellen sohvalla. Sasu käy töissä ja ajattelin, että hänen olisi hyvä saada nukutuksi. Nyt kun hän rynni suhteeseen niin sanoin, että hän saa nukkua viimeisen viikon sohvalla, that's a deal. 

En ole ollut suhteessamme mikään enkeli. Olen ollut useasti vihainen ja puhunut ikävään sävyyn, joten ansaitsen varmasti tämän ikävän kohtelun. Tämän, ettei mun tunteita ajatella yhtään. Ihan, kuin mua ei olisi koskaan ollutkaan. Sormien napsautus ja hei mä rakastankin toista. Voi jeesus perkele mitä paskaa. En kuitenkaan halua Sasulle mitään pahaa, toivon hänen olevan onnellinen. Jos Nomi on hänelle se oikea tai tässä tapauksessa laastari, niin tämä selvä. Kuten ennustin tämän uuden suhteen, ennustan myös jatkot sille. En usko, että tämä tulee kestämään loppuelämää. Ei tämä ole vuosisadan rakkaustarina. Suhteen lähtökohdat ja perustukset eivät ole terveellä pohjalla. Järki, tunne ja halu sekoittuvat ja siitä tulee euforiahumala. Mennään kovaa ja korkealle ja jossain vaiheessa sieltä tullaan syöksykierteellä alas. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden mukaan. Toivotaan, että valinnat ovat oikeita. Itse olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Olen käsitellyt asioita, kunnioittanut toista sen verran, etten ole säätänyt toisten kanssa silloin, kun olemme vielä asuneet pakosta saman katon alla. Sellaisia ihan perusjuttuja. Onneksi enää viikko saman katon alla ja pääsemme toisistamme eroon. Alan olemaan totaalisen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Tuntuu, että kaikki asiat jotka ovat ärsyttäneet jo ennen ihan riittämiin ovat nyt kertautuneet potenssiin miljoona. Argh. 

Olen puhunut, fuck yeah.

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Outolintu vai sittenkin ihan normaali nainen?

Sasu on sanonut, että olen hyvin erikoinen nainen. Lähetän heti pian persekuvia ym. sensuroimatonta materiaalia. Tarkoittaa sillon tapailun/suhteen alussa. Jos mä lähetän huorahtavia kuvia on se outoa. Uskon, että nykyajan naiset lähettää myös melko nopeasti itsestään kuvia ja haluaa seksiäkin mahdollisimman nopeasti. Sasusta asiat eivät ole niin. No hän on nyt Tinderissä ja kirjoitellut naisten kanssa vajaan viikon. Tänään hän oli ensimmäisillä treffeillä ja niiden jälkeen kävi kettu kolossa. Joten, mikä tekee musta huorahtavan, muttei tästä seuralaisesta? On kirjoiteltu ja puhuttu tuhmia, ehkä laitettu myös niitä kuvia. Miksi mä olen huorahtava? Eikö myös Sasu ole hieman "huorahtava", kun menee heti viikon parin jälkeen erosta panemaan toista? Itse olen kirjoitellut ja lähetellyt K-18 kuvia, mutten ole pannut ketään. Olen tälläkin hetkellä laivalla, jossa miehiä riittää. Kävin kuitenkin vain syömässä ja ostoksilla. Olin sängyssä ennen puoltayötä. Ei tee mieli iskeä miehiä. Itselläni on meneillään ns. "suruaika". Esimerkiksi kun joku on kuollut, niin sitä ihmistä luonnollisest kaipaa ja on surullinen. On siis suruaika. Koen itselleni tarpeelliseksi tämän ns. "suruajan". Voin rauhassa käsitellä ajatuksiani ja toipua erosta. 

Mitä nopeammin alkaa säätää, sitä huonommin asiaa käsittelee ja siitä ei seuraa tasapainoista ja vakaata elämää. Jossain vaiheessa luurangot kolistelee kaapeista ulos ja mitä kauemmin käsittelemätön asia on päässä ollut, sitä vaikeampaa tulee olemaan sen käsittely. En siis pysty heti panemaan toista ihmistä. Saan siitä järkyttävän morkkiksen. Eivät kaikki ihmiset saa, mutta mä saan. Olen varmaan liian tunteellinen ihminen. Joskus mietin, että ajatteleeko toinen edes yhtään mun tunteita. Luultavasti ei. Kaikki miehet tuntuu toimivan aina samalla tavalla. Olihan se todella surullista, että mun seksuaaliset halut Sasua kohtaan alkoivat kuolemaan ja ajauduttiin eroon. Muuten kaikki muu meillä meni hyvin. Arki oli normaalia rauhallista perusarkea. Välillä kiukutti ja välillä ei. Välillä oli leikkisää ja riemukasta yhdessäoloa. Sasu oli niin hyvä mies, mutta mä olin niin paska vaimoke. Ei kai siihen voi taaskaan sanoa muuta kuin, että sitä saa mitä tilaa.