lauantai, 5. elokuu 2017

Näinhän siinä aina käy

Mulla oli tänään vapaapäivä ja se meni rauhallisissa merkeissä. Kävin hakemassa postista briteistä tilaamiani siveltimiä ja kipaisin äkkiä takaisin kotiin. Kokeilin tietysti heti siveltimiä ja hyviähän ne oli. Olen tyytyväinen. Vielä, kun oppisi meikkaamaan hyvin. Olen niin moneen kertaan tänään puhdistanut silmämeikit pois, että silmänympärysiho on punainen ja ihoa kirvelee. Koitan laittaa silmänympärysvoidetta reilusti, että iho elpyisi ja näyttäisi huomenna paremmalta. Nyt silmät näyttävät siltä, kuin olisin ryypännyt kaksi viikkoa putkeen. Nice.

No sitten asiasta kukkaruukkuun. Huomasin kaksi viikkoa sitten, että kulmahampaassani on lohkeama. Varasin ajan yksityiselle hammaslääkärille ja sain sen kahden viikon päähän. Eli aika olisi ensi viikon puolessa välissä. No tietysti perjantaina keskellä yötä hammas lohkeaa. Hampaasta lähti melkein puolet irti. Huokaus. Mulla on nyt töitä vielä neljä päivää ennen vapaita. Haluaisin olla nyt töissä, enkä joutua mihinkään saikulle. Mulla on muutenkin vaan ensi viikko enään töitä jäljellä ja sitten soppari loppuu. On kyllä tosi harmi, että soppari loppuu. Olen viihtynyt niin hyvin tuossa työpaikassa. Siellä on huippu mukavia työkavereita ja ihania asukkaita. Tahtoisin todellakin jatkaa siellä ja nimenomaan tuossa nykyisessä ryhmäkodissa. Jos esimies ehdottaa sopparin jatkoa, mutta eri ryhmäkodissa, aion ottaa sen vastaan. Olen tutustunut joihinkin toisten (käytän jatkossa ryhmäkodista nimeä osasto, niin on lyhyempi) osastojen hoitajiin ja he vaikuttavat mukavilta. Uskon, että toisillakin osastoilla olisi ihan mukavaa olla töissä. Muut osastot ovat hieman erilaisia, kuin meidän. Naapuri osastolla on käsittääkseni nuorempia asukkaita ja heillä on pääasiallisesti mielenterveysongelmia kuten skitsofreniaa. Muilla osastoilla on kai ikäihmisiä ja heidän perushoitoa. Tästä en kyllä ole täysin varma, koska en ole käynyt toisilla osastoilla ja jotkut osastot eivät ole edes samassa talossa nykyisen työyksikköni kanssa. No mutta jään toiveikkaana odottelemaan, jos töitä sattuisi ilmaantumaan.

Huomenna olisikin sitten taas kampaajalle aika. Aika ei kyllä todellakaan ole mieleinen, koska se on aamulla kello 10 ja menen siitä suoraan iltavuoroon. Omg. Voi olla, että kuolen. :D Ilta ja yövirkun aikatauluun tuollainen ei sovi sitten huonostikkaan. Ensi viikolla mulla on vapaapäivänä se hammaslääkäri ja se on sitten kello 11. Ei sekään aika ole mieleinen, mutta ei ollut vaihtoehtoja, oli pakko ottaa heti ensimmäinen sopiva aika. Sitten ei ensi, mutta sitä seuraavalla viikolla mulla on autonhuolto ja auto pitäisi viedä huoltoon kello 7:30. Ei voi taas sanoa, kuin OMFG. Huokaus. Raskaita aikoja, heh. :D Mutta joo täytyy koittaa selviytyä. Kello alkaa oleen kohta kaksi yöllä ja mulla se aikainen herätys edessä. Pakko laittaa kone pois ja koittaa, jos saisi unta. Joten hyvää yötä kaikille. :)

torstai, 3. elokuu 2017

Meikkaukseen hurahtanut

Olen taas pitkästä aikaa hurahtanut meikkeihin. Olen tiuhaan tahtiin ostanut meikkejä ja siveltimiä. Ostin Macin siveltimet, jotka oli törkeän kalliit, mutta hyvät. Siveltimet ja yksi Macin luomiväri maksoi noin 179€. Siveltimiä oli siis viisi kappaletta. Tilasin Briteistä Sigman siveltimiä, jotka eivät myöskään olleet halpoja, niihin sain upotettua noin 125€. Mukaan tarttui myös yksi Morphen sivellin, joka tuossa summassa mukana. Siveltimet vaan täytyy olla hyvät, kun haluaa hyvää jälkeä. Meikkejä olen pääasiallisesti ostanut Nyxiltä. Yhdellä shoppailu reissulla tarttui mukaan Viva la Divan luomiväripaletti joka on suht halpa, (noin 18€) muttei mitään super hyvän laatuista. Ostin myös Buxomin luomiväripaletin. Tämä ihanuus maksoi jotain 54€, mutta oli hintansa väärti. Buxomin luomiväreissä on uskomaton pigmentti, ah, olen rakastunut. Cocopandalta olen shoppaillut meikkejä noin 200€. Mieleni tekee ostaa Urban Decayn Naked luomiväripaletteja, mutta niiden hinta on yli 50€ kappale. Täytyy välillä säästää, ettei homma lähde ihan lapasesta.. toisinsanoen, se on jo lähtenyt lapasesta.

Tänään illalla poikkesin Ikeassa. Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, että pitää hankkia meikkauspöytä, jonne saa laittaa meikit. Tällähetkellä meikit on lojunut keittiön pöydällä, koska siellä on tarpeeksi luonnon valoa, jossa meikata. Löysin Ikeasta kivan pöydän laatikolla ja ostin sen. Ostin myös laatikkoon tilanjakajia ja pientä rekvisiittaa pöydän päälle. Loppusummaksi kilahti noin 153€. Pöytä sopi kivasti makkariin ja sain meikit hyvin laatikkoon piiloon. Olen tyytyväinen. Nyt puutuu vielä peili, jota odottelen Briteistä. Ostin sellaisin peilin, jossa on normaali peili ja suurentavia peilejä. Peilissä on 21 led-valoa ja peili ladataan USB-piuhalla. Kätevää. Peilin hinnaksi tuli postikulujen kanssa noin 27€.   

Rahaa on palanut järjetön määrä. Toivotaan, ettei innostukseni uuteen harrastukseen lopahda heti. Tämä meikkaamisen maailma on mulle aikas uutta. Katselen YouTubesta meikki tutoriaaleja ja opettelen niiden kautta. Jos muutkin ovat sanoneet oppineensa YouTuben kautta meikkaamaan, niin enköhän mäkin onnistu, kun vaan ahkerasti opettelen. Vaikeimpia juttuja ovat tekoripsien laitto ja rajaukset. Sellaiset kivat kissamaiset siipirajaukset tuntuu törkeän vaikealta. Meinaa välillä usko loppua, mutta kai se tästä, kun vaan jaksaa uudestaan ja uudestaan yrittää ja opetella. Olen vaan luonteeltani sellainen, että kaikki mulle heti nyt, mutta tässä tuskin hoppuilu auttaa. 

Tässä oli nyt tällainen meikkiaiheinen postaus, Tämä tuskin kaikkia kiinnostaa, mutta halusin nyt kuitenkin kertoa tästä aiheesta teille. Nyt koitan olla ostamatta mitään ja yritän säästää. Nyt on palanut rahaa niin paljon, että itseänikin hirvittää. Pakko rauhoittua ja ottaa iisisti. Kello on nyt 2:50 ja mulla on huomenna töitä. Perjantaina on sitten taas vapaapäivä. Katsotaan, jos saisin silloin aikaiseksi kirjoitella. Tämä kiittää ja kuittaa. 

tiistai, 1. elokuu 2017

Kiirusta

Iltavuorolaisen elämä = ei elämää. Aamulla nukun, sitten töihin ja illalla taas töistä kotiin. Hetken touhuilen jotain ja sitten nukkumaan. Aika vain kiitää ja tuntuu etten kerkiä missään välissä kirjoittamaan ajatuksen kanssa. Aloitan kirjoittaa ja sitten iskee kauhea väsy ja on pakko lopettaa. Mutta siis se pointti on, että "kiirusta" pitää. Mulla on tällä viikolla kaksi vapaata, joten koitan kirjoittaa vaikka parikin postausta. Tekstejä on luonnoksissa nyt 18 kappaletta, joten niitä pitäisi kirjoittaa loppuun ja saada julkaistua jossakin vaiheessa. Palailen siis asiaan tällä viikolla. Heips. 

sunnuntai, 23. heinäkuu 2017

Radiohiljaisuus päättyy

Dodii, täällä taas. On sitten hetki vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen ollut töissä nyt kolme viikkoa ja edelleen vaikuttaa hyvältä paikalta. Kyllä mä koitan puhua itselleni jatkoja, mutta katsotaan nyt miten käy. Tuolla on paljon sijaisia, jotka haluaisi jatkaa, joten pakollakin tulee tilanteita, kun nallekarkit ei mene tasan. Itse en nyt jaksa stressata saanko jatkoa vai en. Tuon kyllä kiinnostukseni esille ja teen työni kunnolla, se saa riittää. Seuraavan työvuorolistankin sain juuri sellaiseksi, kuin olin toivonutkin, eli pelkkää iltavuoroa. Onneksi kukaan ei ole nostanut meteliä siitä, että teen pelkkiä iltavuoroja. Olen kyllä kertonut mikä tilanteeni on tämän nukkumisen suhteen. Mielenkiinnolla kyllä odotan miten noi työkuviot loksahtelee paikoilleen. 

Sitten tästä nukkumisesta. Nukkuminen on taas ollut ihan oma taiteenlajinsa. Huokaus. Mulla on ollut taas huono kausi meneillään. En saa aina unta ja se on todella turhauttavaa. Tässä jotkin yöt on mennyt sillain, että alan nukkumaan aamulla viideltä. Tuntuu, kuin yölääkkeet ei auttaisi ollenkaan ja kiemurtelen sängyssä. Joinain öinä menin vetämään sokerihumalan, että sain nukuttua. Sokeri alkaa aina väsyttämään. Paino on onneksi pysynyt kurissa yösyömisestä huolimatta. 

Ensi viikolla mulla on kolme vapaa päivää. Maanantai ja sitten viikonloppu. Voisi viikonloppuna käydä vaikka leffassa, jos siellä sattuisi menemään jotain mielenkiintoista. Ystäviäkin olisi kiva nähdä. Pinjan kanssa kirjoiteltiinkin pitkästä aikaa tänään. Harmittaa oikein, kuinka vähän on tullut oltua yhteydessä ystäviin. Nämä iltavuorot syö kaiken ajan päivästäni. Aamulla nukun ja illalla menen töistä suoraan kotiin, siitä suihkuun ja sänkyyn. Eipä siinä kauheasti kerkiä sosiaalista elämää ylläpitämään. Täytyisi koittaa vapaa päivinä nähdä ystäviä. Täytyy siis koittaa ryhdistäytyä. 

Kello taas juoksee ja pitäisi alkaa nukkumaan. Aamut menee ihan päin persettä, kun torkuttelen aivan liikaa ja saan aina itselleni kiireen aikaiseksi. Ensi viikolla Sasu menee töihin ja joudun alkaa taas käymään bussilla töissä. Blaah. Silloin ei paranisi kauheasti torkutella tai jää bussin kyydistä. Inhoan bussilla menoa, kun saa aina juosta kellon kanssa kilpaa. Noh, ei siitä sen enempää. Mutta nyt mä koitan alkaa nukkumaan, että saan itseni huomenna taas hereille.

maanantai, 10. heinäkuu 2017

Tilanneraportti

Hyvää iltaa, mä täällä taas. Tulin kertoilemaan miten viikonloppu on mennyt töissä, kun olen ollut vahvuudessa virallisesti. No ei kai tässä voi muuta sanoa, kuin että hyvin on mennyt. Olen pysynyt konkareitten tahdissa hienosti ja saanut palautetta reippaasta ja ripeästä työasenteestani. Olen ollut hyvinkin oma-aloitteinen ja tarttunut toimeen heti kunnolla, kun perehdytys loppui. Tuntuu, että olisin ollut tuolla töissä jo vuosia. Olen oppinut nopeasti talon tavoille. Jotenkin siellä on niin hyvä työporukka ja kaikki sujuu järjestelmällisen hyvin. Ai että, olen rakastunut työpaikkaani. Ihaninta on se, että ei vituta kun menee töihin. Viimeisimmissä työpaikoissani olin valmiiksi vittuuntunut, kun menin töihin. Se on raskasta, jos jokainen työpäivä on vastenmielinen ja teet hommaa ärtyneenä. Yleensä mua ei haittaa niinkään ne asiakkaat, vaan se että asiat on organisoitu huonosti ja esimiehet ei hoida tehtäviään kunnolla tai sitten heitä ei hittojakaan kiinnosta. Kyllä se yhteistyö pitää pelata ja kaikkien olisi syytä puhaltaa yhteen hiileen. No tätä asiaa olen tainnut pohtia jo aiemminkin, kai? No oli miten oli. Puhuin tänään töissä, että olen pitkästä aikaa tyytyväinen ja onnellinen. Tykkään kuitenkin niin paljon olla töissä, että todella haluaisin työpaikan olevan mukava. Mutta nyt se vaikuttaa niin lupaavalta. Muutamia potkuja ja pikku avaria ym. on tullut, mutta rapatessa roiskuu. Mä en pienistä välitä. Toki kirjaan väkivaltaisesta tai uhkaavasta käytöksestä asiakkaan tietoihin sekä teen virallisen ilmoituksen tilanteen vakavuudesta riippuen. Jees, mutta jatkamme aiheen parissa toiste taas lisää.

Huomenna tai siis tänään on vapaapäivä. En tiedä mitä sitä keksisi. Pyykki ja siivous hommia tarvisi tietenkin tehdä, ei kyllä kiinnostaisi, mutta kai se olisi pakko. Auto tarvisi tankata ja kaupassakin pitäisi poiketa. Perus diipadaapaa. Olisi kyllä luksusta, jos aurinko paistaisi. Ai, että miten olisi ihanaa. Menisin rumaan Baden Badeniini makoilemaan ja nauttisin auringosta. Haluaisin oikeasti sitä rusketusta tähän nahkaan. Näillä vesisateilla ei ole paljoa brunaa saanut. Joopa joo. Kello on 1:58 ja mä rouskutan porkkanaa. Väsyttääkin ihan törkeästi, pian on pakko laittaa silmät kiinni ja alkaa unille. Joo, kai mä meen. Öitä.