keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Outolintu vai sittenkin ihan normaali nainen?

Sasu on sanonut, että olen hyvin erikoinen nainen. Lähetän heti pian persekuvia ym. sensuroimatonta materiaalia. Tarkoittaa sillon tapailun/suhteen alussa. Jos mä lähetän huorahtavia kuvia on se outoa. Uskon, että nykyajan naiset lähettää myös melko nopeasti itsestään kuvia ja haluaa seksiäkin mahdollisimman nopeasti. Sasusta asiat eivät ole niin. No hän on nyt Tinderissä ja kirjoitellut naisten kanssa vajaan viikon. Tänään hän oli ensimmäisillä treffeillä ja niiden jälkeen kävi kettu kolossa. Joten, mikä tekee musta huorahtavan, muttei tästä seuralaisesta? On kirjoiteltu ja puhuttu tuhmia, ehkä laitettu myös niitä kuvia. Miksi mä olen huorahtava? Eikö myös Sasu ole hieman "huorahtava", kun menee heti viikon parin jälkeen erosta panemaan toista? Itse olen kirjoitellut ja lähetellyt K-18 kuvia, mutten ole pannut ketään. Olen tälläkin hetkellä laivalla, jossa miehiä riittää. Kävin kuitenkin vain syömässä ja ostoksilla. Olin sängyssä ennen puoltayötä. Ei tee mieli iskeä miehiä. Itselläni on meneillään ns. "suruaika". Esimerkiksi kun joku on kuollut, niin sitä ihmistä luonnollisest kaipaa ja on surullinen. On siis suruaika. Koen itselleni tarpeelliseksi tämän ns. "suruajan". Voin rauhassa käsitellä ajatuksiani ja toipua erosta. 

Mitä nopeammin alkaa säätää, sitä huonommin asiaa käsittelee ja siitä ei seuraa tasapainoista ja vakaata elämää. Jossain vaiheessa luurangot kolistelee kaapeista ulos ja mitä kauemmin käsittelemätön asia on päässä ollut, sitä vaikeampaa tulee olemaan sen käsittely. En siis pysty heti panemaan toista ihmistä. Saan siitä järkyttävän morkkiksen. Eivät kaikki ihmiset saa, mutta mä saan. Olen varmaan liian tunteellinen ihminen. Joskus mietin, että ajatteleeko toinen edes yhtään mun tunteita. Luultavasti ei. Kaikki miehet tuntuu toimivan aina samalla tavalla. Olihan se todella surullista, että mun seksuaaliset halut Sasua kohtaan alkoivat kuolemaan ja ajauduttiin eroon. Muuten kaikki muu meillä meni hyvin. Arki oli normaalia rauhallista perusarkea. Välillä kiukutti ja välillä ei. Välillä oli leikkisää ja riemukasta yhdessäoloa. Sasu oli niin hyvä mies, mutta mä olin niin paska vaimoke. Ei kai siihen voi taaskaan sanoa muuta kuin, että sitä saa mitä tilaa. 

maanantai, 18. syyskuu 2017

Rajojen rikkomista ja turhautumista

Tänään on ollut turhautumista ilmassa vitusti liikaa. Mä olen aukonut päätäni ja Sasu on hermostunut ihan totaalisesti. Sasu sanoi, että puhun rumasti ja alentavasti. Naureskelen ja vähättelen ja ties mitä. No kai se niin on. Kai mua vaan ärsyttää ja turhauttaa, kun toinen vaan neppailee kännykällä. Kauppa reissut kestää sata vuotta, kun hänen täytyy soitella naisille. Samapa tuo mulle. Sasulla on kauhea turhautuminen ja hän koittaa purkaa asioita ulos ja mä nyt käyttäydyn kuulemma totella omituisesti. No kai mä nyt olen omituinen. Me ollaan hitto vie erottu ja koitetaan selviytyä kaksi viikkoa saman katon alla. Tilanne on vähän tukala puolin ja toisin. En kuitenkaan haluaisi riidellä. Vihaan vääntöjä ja mielipahaa, mutta nyt sitä on tullu itsekin harjoitettua. Perseestä.

Sasun mielestä olen vain niin erilainen nainen, kuin muut. Ja mun eksät ja kaverit on vähän kieroutuneita. Mäkin olen mitä olen. Mun menneisyyden seksitouhut on hänen mielestä niin erikoisia ja ties mitä. No mä olen mitä olen eikä sille voi mitään. Olen ennen ollut seksuaalisesti hyvinkin värikäs ja suorastaan kukoistava. Tässä suhteessa en ole sitä ollut todellakaan niin paljon, koska Sasusta se oli outoa ja lähes väärin. Aloin muuttumaan enemmän hänelle sopivammaksi naiseksi. Aluksi se tuntui ihan hyvältä, mutta lopulta kadotin oman seksuaalisuuteni ja menin täysin lukkoon. Osa itsestäni ja identiteetistäni katosi. Olin ollut koko elämäni tietynlainen ja nyt koitin muuttua. Muutoksen jälkeen koin kriisin ja hukkasin itseni kokonaan. Ehkei tämä elämäntyyli ja seksuaalinen suunta ole mulle se oikea. Tarvitsen jotain enemmän, jotain lisää. Sasu kuitenkin alkoi jo epäilemään, että värikkäät tarinani on vain tosiaankin väritettyä. Harmillista, jos hän kokee mun valehdelleen tai antaneen vääränlaisen kuvan itsestäni. Ehkä mä sitten olen antanut sellaisen kuvan. Kai mä olen vääränlainen päästä varpaisiin. Kieroutunut ja sairas. Jep. Normipäivä. 

Sasukin rikkoi melko räikeästi ns. rajoja. Hän sanoi, ettei ole ehkä kauhean kohteliasta alkaa heti eron jälkeen säätämään toisten kanssa. Ja ettei meidän kaksi viikkoisen asumisen aikana vain kirjoiteltaisi tyypeille. No Sasu rikkoi itse molemmat suosituksensa. Kuten sanottua, samapa tuo. Puhuin asioista tänään hänelle, siis ihan kaikesta. Eiköhän tää paasaaminen saa taas riittää. Hän saa tehdä mitä itse haluaa ja samoin mä. Sasun asiat ei kuulu mulle enään eikä mun asiat kuulu hänelle, vaikkakin ne valitettavasti näkyy, kun saman katon alla ollaan. Olen kusipää ja auon aina päätäni. Huokaus. Toivon vaan ettei tämä homma mene ihan tappeluksi. Sellainen on niin kuluttavaa. Tiedän, että provosoin Sasua sanoillani ja teoillani. Kai se vaan johtuu siitä, että välittää vielä toisesta ja hänen touhunsa satuttavat. Mutta ainahan se alkuun sattuu, mutta siihen tottuu. Sasu sanoi ettei häntä varmasti hetkauta vaikka kirjoittelisin tai panisin jonkun kanssa. Luulen kyllä, että se tulee tuntumaan, kun joskus näin tulee tapahtumaan. Toki voin olla väärässäkin. Ehkä nämä sanat, teot ja käyttäytymiset on vaan sitä turhautumista. Kummatkin käsittelee asioita erilailla. Kai se tästä hiljalleen helpottaa. Koitin illalla pitää kaveri/ kämppis henkeä yllä ja ehdotin, että pelataan yhdessä. Sasu ei kirjoitteluiltaan meinannut keritä, mutta hetken päästä hän kuitenkin suostui. Se oli ihan mukavaa ja piristävää. 

Ai niin. Sasua harmittaa ihan kamalasti, kun häneltä meni nyt puolivuotta elämästä turhaan mun kanssa. Hänen ei olisi pitänyt odotella vaan erota aikaisemmin. Seksin saaminen näyttääkin olevan yllättävän helppoa hänen mielestään. Ainakin teoriassa, käytäntö sen tietysti lopulta näyttää. Jees. Sanoin, että kyllä niitä pilluja maailmassa riittää. Hän kerkiää kyllä saamaan seksiä ihan riittämiin. Miksi kaikki on vain pelkkää seksiä, miksi se on Sasulle tuollainen pakkomielle? 

Tämän päivän saldo oli siis ääretön määrä turhautumista, ilkeitä ja huonosti muotoiltuja lauseita ja loukkaantumisia. Pillua, pillua ja vielä vähän pillua. Jep, tämä selvä. 

sunnuntai, 17. syyskuu 2017

Kaikki on juuri sitä miltä se näyttää

Me tässä elellään Sasun kanssa saman katon alla nyt pari viikkoa. Sasu muuttaa sitten ensi kuun alussa. No tämän hetkisiä mietteitä. Sasuhan meni lähes samantien Tinderiin pyöriin. Sieltä se on bongaillu naisia. Hän on seksuaalisesti hyvin aktiivinen, joten täytyyhän sitä nyt virikkeitä olla. Itsehän mietin kuinka paljon miestä ajaa seksi ja pelimies tunne. Se tuntuu olevan kova. Kuvia on vaihdettu puolin ja toisin naisten kanssa. Naisille on samantien annettu oma puhelinnumero, että voi kirjoitella WA:ssa. Huh hei. On selfiee ja belfiee ja ties mitä. Huomaan kyllä, kuinka kuvia räpsitään. Sanoinkin, että turha sitä on peitellä. Uskoin jo suhteen aikana, että seksi ja pelimies jutut on se salainen fantasia jota Sasu haluaa. Nyt se on sitten päässyt vapaaksi ja antaa mennä todellakin urku auki meiningillä. Kävin vähän tunnelmistani puhumassa hänen kanssaan. Sanoin, että toivottavasti saat sitä pelimies tunnetta, saat naisia ja sitä seksiä yms. Olen aiemmin sanonut, ettei se pelkkä seksi tai naisten pyörittäminen tee onnelliseksi, mutta kukin tyylillään. Uskon, että Sasu saa ittensä vielä moneen soppaan. Mua kyllä huvittaa ja vähän naurattaa, mutta antaa nyt mennä.

Mä en ole vihainen enkä mustasukkainen. Sellasille asioille ei ole tarvetta. Meillä oli hyvä suhde. Itselläni alkoi vaan se maaginen raja tulemaan vastaan noin puoli vuotta sitten. Siitä meidän erilleen kasvaminen on hiljalleen alkanut. Sasu on hyvä mies ja rakastaa aidosti sydämellään. Niin mäkin rakastin Sasua. Ja kyllä mä sitä tulen vielä eron jälkeenkin rakastamaan. Eihän ne tunteet noin vain katoa. Eikä niiden kai tarvitsekaan. Koitamme pysyä ystävinä. Mulla on tapana, että olen eksien kanssa väleissä. Ihan turhaan hyviä vuosia heittää romukoppaan. Sasulla toki on nyt noussut suojamuurit pystyyn ja reviirivietti herännyt. Hän on melkein agressiivinen, jos kysyn miten naiskuviot menee. Mä olen suorasanainen ja kysyn ja toinen on hölmistynyt tai loukkaantunut uteluistani. Kyllä mä eksien kanssa puhun hyvinkin suoraan esimerkiksi heidän säädöistään ym. Sasu vaan on täysin erilainen, kuin kukaan eksistäni. Toivotaan, että pystymme luomaan ystävyyssuhteen.

No mutta se tämän hetkinen tunne on siis lähinnä huvittunut, ei juurikaan yllättynyt. Osasin odottaa, että asiat tulee menemään näin. Onhan se tietysti sääli olla oikeassa ja huomata, että toinen säätää minkä ehtii heti, kun siihen tulee tilaisuus. No, mutta kuten sanoin on selfiee, belfiee ja pian varmasti vaihtuu myös kullin ja pillun kuvat. Sellasta. Toivon että Sasu saa sitä mitä haluaa ja etsii. Itseäni tuollainen naisralli suoraan sanottuna melkeinpä oksettaa. Harmillista nähdä (vaikkakin arvattavissa ollut) oman kumppanin toiminta ja ymmärtää, että hän on samanlainen, kuin kaikki muutkin miehet. En tiedä onko se nyt niin väärin, ehkä se on vaan normaalia miesten toimintaa. Sanoin, että tulee pitkät kaksi viikkoa saman katon alla. Täräytin, että hän voisi painua jo vittuun. Sillä tarkoitin lähinnä sitä, että päästäisiin kummatkin nyt vaan pian jatkaa omia elämiämme. Saataisiin alkaa rakentamaan sitä omaa elämää. Kaipaan omaa rauhaa.

Uskon, että Sasu tulee melko varmasti ajautumaan laastarisuhteeseen tai "oikeaan suhteeseen". Hän on niiiin hemmetin impulsiivinen ihminen. Nopea liikkeissään. Eilen hän puhui, että jokainen mies haluaa aina seksiä. Se on alkukantainen tarve, tapa mikä lie. Hmm. Huomaan! Seksi ja vietit tuntuu ajavan miehiä eteenpäin. Kai ne naisiakin ajaa, ei siitä pelkästään miehiä voi syyttää. Luulen, että laastarisuhde tai jokin suhde syntyy hänelle kohtuu nopeasti. Sellaisessa suhteessa saa sitä kuuluisaa läheisyyttä ja tietenkin sitä seksiä. Täytyyhän sitä olla lähellä ihminen, jolta saa tarvittavan tyydytyksen aina ja helposti. Itse en ole ajatellut enää alkaa parisuhteeseen. Aion olla vapaa ja tehdä mitä ikinä itse haluankaan. Hommaan varmasti jossain vaiheessa taas fuckbaddyn, jonka kanssa saa illan/ yön leikkiä ja aamun tullessa heittää pihalle. Bueno. Tällaisia ajatuksia tältä erää.

torstai, 14. syyskuu 2017

Asiat etenee

Ajatukset on alkanut hiljalleen järjestyä omassa päässä ja olen saanut sijoiteltua niitä omiin lokeroihinsa. Hmm. Voiko tuotakaan asiaa epäselvemmin sanoa? Tarkoitan sitä, että olen saanut sisäisen rauhan ja hyväksynnän itseltäni. Olen päässyt sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että haluan erota ja aloittaa oman elämän. Haluan elää vain itselleni ja omilla ehdoillani ilman mitään sitoumuksia ja päänvaivaa. Tänään se on sitten virallisesti ilmoitettu somen ihmeelliseen maailmaan, että heipä hei, olen sinkku. No mihinkään uutisvirtaahan tämä asia ei tule, joten ihmiset huomaavat sen sitten, kun huomaavat. Ennen parisuhde statustani ei näkynyt ollenkaan, mutta nyt laitoin julkisesti näkymään, että olen sinkku. Katsotaan kuinka ihmiset reagoivat asiaan.

Sasu sai tänään tietää, että hän saa oman asunnon. Hän muuttaa 1.10. Hän oli saanut keskustasta hyvällä sijainnilla olevan mukavan kokoisen, näköisen ja hintaisen asunnon. Olen tyytyväinen, että hän sai näin pian asunnon. Mun ei tarvi tressata sitä, että jos löydän asunnon ensiksi, niin mihin Sasu sitten menee. Harteilta putosi taakka. Minun nimissä on edelleen tämä iso kaksio. Menen ensi viikolla yhteen asuntonäyttöön, joka on keskustassa. Itsellänihän on toiveena saada kiva asunto keskustast. Olisi hienoa, jos saisin asunnon jossa on sauna ja parveke. Luulen kyllä, että joudun saunasta ainakin luopumaan. Parveke olisi mukava. Kesällä voisi ottaa aurinkoa. Saisi laitettua vaikka vähän kukkasia ja kalustaa parvekkeen kivasti. Kuka tietää vaikka hommaisin aina haaveilemani riippukeinun. Syksy ja talviaikaan voisi laitella kynttilälyhtyjä ja fiilistellä. Ai että. Kuulostaa niin hyvältä. Kunpa vain löytäisin sopivan kodin ja mielellään pian. Tässä asunnossa kaikki muistot ym. ovat läsnä joka päivä. On helpompaa muuttaa ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. 

Olen tietoisesti alkanut välttelemään Sasun kosketusta ja läheisyyttä. Alan opettelemaan, ettei Sasu ole aina vieressäni. Etäännytän hiljalleen itseni hänestä. Nämä on näitä mun mielen suojautumiskeinoja, ettei tulisi sattumaan niin paljoa. Se on jokin alkukantainen vaisto, joka herää suojelemaan. Syvältä sisältä herää uinumassa ollut naarasleijona. Kyllä mä pärjään, oon aina päräjännyt saatana.

Kirjoittelin tänään ystäväni Pinjan kanssa. Ehdotin hänelle, että lähdettäisiinkö ensi viikolla laivalle. Pinjalla ei ollut mitään ideaa vastaan, joten lähdemme näillä näkymin sitten ensi viikolla laivalle. Emme ole vielä varmoja menemmekö vain 23 tunnin risteilylle vai menemmekö esimerkiksi päivä Tukholmassa risteilyreissuun. Annan Pinjan valita, koska itselleni sopii molemmat vaihtoehdot vallan mainiosti. En ihan kauheasti tykkää käydä laivalla, mutta nyt voisi olla ihan paikallaan pieni irtiotto arjesta ja lähteä reissuun. Pinjalla on ollut muutenkin aika vaikea jakso menossa ja hänellä tuntuu riittävän vastoinkäymisiä, joten hänellekin voisi tehdä ihan hyvää tällainen miniloma. 

Eipä mulla nyt muuta ihmeempiä asioita ollut mielessä. Pitäkää mulle peukkuja, että saisin mukavan asunnon keskustasta ja pääsisin pian muuttamaan omaan asuntoon. Se on heips. 

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Epävarmuus ja pelko

Epävarmuus tuntuu piinaavan mua joka ikinen päivä, vaikka olen jo lähes viikon ajan tiennyt, että ero tulee. Kääntelen ja selvittelen palasia päässäni ja vellon epävarmuudessa. Miksi tämä on niin vaikeaa, miksi pelkään ja olen epävarma? Miksi sitä selvää vastausta ja päätöstä on niin vaikea saada aikaan?

Tänään mun porukat kävi ja äiti yritti selvästi puhua suhteen jatkumisen puolesta. Illalla kirjoitteli vielä viestiä ja sanoi, että vaikutan siltä, etten halua erota. Voi helvetin helvetti. Tulin kiukkuiseksi, kun jo melko varmaa päätöstäni kyseenalaistettiin ja jouduin taas ajattelemaan asioita uudelleen ja ottamaan Sasun kanssa asian puheeksi. Sasu laittoi äidilleni viestiä ja kertoi, ettei eropäätös ollut pelkästään mun idea. Äiti vain haluaisi, että me yritettäisiin. Mutta kyllähän me ollaan yritetty jo helvetin pitkään. Mikään ei ole muuttunut. Mä en ole saanut muutettua itseäni, vaikka kovasti olen yrittänyt.

Toinen vakavasti otettava vaihtoehto on, että mulla on päässä vikaa ja näen kaikki asiat niin, että kaikki olisi huonosti vaikkei ne todellisuudessa ole. Olen super negatiivinen ihminen, joten se tuo lisä draamaa. Tarkoitan negatiivisella sitä, että ajattelen asioita huonossa valossa ja oletan aina pahinta, oli asia mikä tahansa. Joten tämä kaikki = ongelmat tuntuu olevan vaan mun omassa päässä. Sasu ei koe asioita ollenkaan niin pahaksi. Sasu sanookin, että en pysty ymmärtämään, että kaikki on ihan hyvin, vaan kuvittelen ettei asiat ole hyvin. Näen ja koen tuskaa toisen puolesta, vaikka tosiasiassa toinen ei siinä määrin kärsi mitä kuvittelen. Eli teen kärpäsestä härkäsen?! Onko mulla jonkinlainen persoonallisuushäiriö tai joku vastaava, kun näen asioiden olevan huonosti. Entäs se, kun mulla on pakonomainen tarve ja käsitys, että mun pitää ja kuuluu olla yksin. Mistä helvetistä se käsitys on tullu mulle? Kusen selkeesti tässä omille nilkoilleni, huokaus. Mä aka suhteentuhooja. Oli miten oli, mä olen väsynyt ja tahdon nukkumaan. Aiheesta lisää seuraavassa osassa tai sitten ei. 

Kauhean väsymyksen vuoksi tekstissä voipi olla virheitä yks jos toinenkin.