No päädyin sitten tekemään blogin. Blogi, päiväkirja, raportointi paikka? En tiedä mikä tää olis, mutta ei kai sen niin väliä. Kirjoittelen omasta elämästäni, ajatuksistani ja mielepiteistäni. Saatan ehkä hieman olla negatiivinen tai sitten positiivinen, hmm. sitä ei voi ennalta arvata, sen näkee sitten, kun teksti pläjähtää julkiseksi. 

Tässähän on nyt sitten tapahtunut kaikenlaista. Ammatiltani olen hoitaja. Sekin monesti ottaa päähän.. Joskus on niin hupaisaa olla hoitsu ja toisinaan sitten taas ei. Jälkimmäistä useimmiten. No vitsi vitsi, ei kai kaikki niin huonosti ole. No välillä on raskasta, kun on kiire ja mietitys on enemmän, kuin surkea. Jotenkin aina päädyn sellaisiin paikkoihin töihin, jossa on miehitys vaje ja kaikilla on hermo enemmän tai vähemmän kireellä. Kukaan ei tiedä mistään mitään ja kaikki pätee omalla tai yhteisellä reviirillä.. Ja kuten arvata saattaa, siinä voi joskus tulla niitä yhteen törmäyksiä. Itse, kun omaan kohtuullisen terävän kielen, olen suorasanainen ja käpykin voi sinne kaasarin puolelle silloin tällöin eksyä. Hmm. Villiä sanoisinko. 

No mutta nyt olen taas tieni löytänyt uuteen yhteisöön, jossa on ihan ok tyyppejä.. No, jos nyt rehellisiä ollaan niin hyvinkin elämäänsä kyllästyneitä ja äkäisiä hoitsuja. Sellainen paikka tuli taas bongattua. Hyvä minä. Olenhan mä kova tekemään töitä ja ihan oikeesti työstäni tykkään, mutta joskus ne ihmiset on vaan niin vaikeita. Asiakkaat ovat joko mukavia tai vähemmän mukavia ja heidän omaiset, noh se onkin sitten ihan oma lukunsa.. Omaiset ovat omaperäisiä ja hankalia. Välillä tai hieman useamminkin tulee jostain sanomista.

Niin, niistä asiakkaista. Jotkut ovat niin ihania ja herttaisia. Kovasti kiitollisia kaikesta. Puolet sitten haistattelee, käy käsiksi tai pitää sua vaan palvelijana. Meitä on joka junaan. Monesti ne pari kiitosta kaiken paskan keskellä pelastaa päivän. Vähään täytyy olla tyytyväinen.

Tämäkin päivä oli täynnä kaikenlaista. Oli alkuun jotain kahvikekkereitä koko talon voimin = boooooring. Sitten sitä perus duunia. Kun kaiken pitäis olla valmiina ja suunnittelet meneväsi kirjaamaan, niin eiköhän yksi asiakas ala oksentamaan ja tekarit vain lentää komeessa kaaressa. Sellasta. Vähän siivoushommia ja taas mennään. Nopeat kirjaukset ja kiihdytys kohti pukuhuonetta niin, että perävalot vain vilkkuu. Paukkaan sitten ajatuksissani miesten pukuhuoneeseen ja siellä yksi mieshoitaja katsoo hölmistyneenä. Juuh, sorppandeeros, tais olla meikä mandoliinilla väärä ovi.. Jatkakaa.. Huuuh. Sellasta tänään, katotaan mitä huomenna. 

Kohta suuntaan nukkumaan ja toivon, että saan nukuttua. Luulis, että sekin olis helppoo, kun heinän teko, mutta eih, ei mulla. Nukun joskus ja jouluna. Ei kai siitä sen enempää. Viime yö meni painajaisten merkeissä, joten toivotaan, että tämän yön leffa olisi miellyttävämpi. Eipä tässä sitten muuta, kuin kiitos ja hei.