Olen sitten virallisesti F60.3 (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus) diagnoosia kantava ihminen. Lyhemmiten sanottuna epävakaa persoonallisuushäiriö. Tässä teille pieni tietopläjäys aiheesta.                     

                                  

Häiriölle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset. Epävakaata persoonallisuutta on kutsuttu myös rajatilapersoonallisuudeksi tai borderline -persoonallisuudeksi.


Seuraavassa tyypillisiä piirteitä:


  • Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä.

  • Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.

  • Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.

  • Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.

  • Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.

  • Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.

  • Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.

  • Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia.

  • Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä etenkin kriisitilanteissa.


​Käytännössä nämä taipumukset johtavat siihen, että elämä usein tuntuu olevan kaaoksessa ja on erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä. Tämä persoonallisuushäiriö johtaa usein jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta ympäristössä joka on persoonallisuushäiriöiselle sopiva, oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.

                                                                    

Sellaista. Alkuun tuntui, että diagnoosin saaminen oli helpotus, mutta nyt olen lähinnä ollut surullinen ja kauhistunut. En tiedä miten näin laaja-alaisen ongelman kanssa pärjää. Tunteet menee niin vuoristorataa ja viha on pääasiallinen tunne lähes 24/7. Se vituttaa, kun sisällä on sellainen tyhjyys ja ikuinen viha ja kiukku. Tuntuu, että on jotenkin hukassa tässä elämässä. Kaikki tuntuu todella haasteelliselta. Tulee mökötettyä ja itkettyä liian usein. Se on raskasta.